Karman loki

Syyseloa

2011-08-24T15:11:00.004+03:00

Jos joku on kerennyt miettimään, että mitä me täällä nykyään tehdään, niin pääasiassa ollaan näin:

Ollaanhan me todellisuudessa toki paljon muutakin puuhattu. Uusimpana aluevaltauksena mm. sienestys, joka on hirvikärpäskammoiselle ja sieniä lautasella karttavalle vähän kummaa puuhaa.
Jos unohtaa ne inhoittavat oliot, joita on mahdoton unohtaa, niin sienien etsiminen on aika mukavaa. En tosin ymmärrä miksi ihmiset vouhottaa kanttarelleista niin paljon. Nehän on kirkkaankeltaisia ja aina aika siistejä vaikka suoraan syötäväksi. On jännittävämpää etsiä jotain pientä ja metsänväristä joka piiloutuu ja löytyessään paljastuu jo matojen valloittamaksi asunnoksi.

Ollaan myöskin hieman keretty treenaamaan (sitten helmikuun, jolloin viimeinen päivitys taitaa olla tehty) molempien nokkien kanssa. Karma on treeneissä toisinaan jopa ihastuttavan tyyni. Ei hauku eikä hosu, vaan liikkuu paljon selkeämmin ja varmemmin.
Käytiinkin sitten Lägin Pihacupissa katsomassa, josko jotain olisi tarttunut aivoihin myös kotikentältä poistuttaessa. Jo laittaessani Karman lähtöön istahtamaan kuulin miten korvien välistä lensi sokka pois. Kontaktit loikittiin lujaa ja pitkälle ja vihlova vinkuva haukku jatkui luultavasti läpi radan.
Varmasti omassa ohjaamisessakin tapahtuu aina jotain hyvin kehnoa sillä hetkellä, kun ensimmäinen virhe sattuu, mutta alan epäillä, että josko tuosta koirasta ei välttämättä hermojensa kanssa vaan ole kisaamaan.
Eihän kaikista ihmisistäkään ole.

Tiedä sitä. Asetan uusia toiveita ongelmanuorelle nimeltä Louhi. Se kun on ainakin pelottomampi tapaus (tosin jos tavat ei muutu niin kisoissa ei meitä näy kuitenkaan, kun kuonokopan käyttö on kiellettyä), joten epäilisin sen kisahermojenkin olevan paljolti paremmat.
Onneksi niillä ajatuksilla ei ole kiire, sillä ollaan hyvin hyvin hyvin alkumatkassa vielä alkeistreeninkin kanssa. Eiköhän sitä kerkeä, vaikka vähän odottaisikin että se kasvaa ja viisastuu.

Eipä muuta.

Nappisilmän muuttopäivä

2011-02-26T10:04:00.003+02:00

Aurinko ei paista, mutta muuten aamu on iloinen. Sain ystäväni Hiiren kiinni. Ne viheliäiset pikku otukset mekkaloivat niin paljon öisin, ettei mie ja Karma saada nukutuksi. Muuten pitäisin kaikki harmaat pikku pallerot täällä mielelläni läpi talven, mutta en ole vielä keksinyt miten niiden sisäsiistiksi kouluttaminen käy. Olenkin siis suosiolla ottanut käyttöön tuollaisen loukun, joka nappaa hiiret niitä vahingoittamatta.
Tänään kuulinkin kaapin takaa pienen kolahduksen, joka tarkoitti sitä, että hiiriherra (tai neiti, mutta kuvittelen tuolle mielummin silinterin päähän) tassutteli häkkiin kiltisti muuttovalmiina.
Olen kuullut, että hiiri pitäisi viedä useiden (olisko 3-5km) kilometrien päähän, jotta ne eivät palaa takaisin. En kuitenkaan halua olla turhan ankara ja viedä pieniä keskelle metsää kuin Hannuja ja Kerttuja konsanaan. Siksi päätinkin viedä otuksen naapurin iloksi. Naapuria kun ei vielä ole kertaakaan talven aikana näkynyt, saa hiiri varmaan rauhassa vietellä pimeitä talvi-iltojaan mikäli koko paikkaa ei ole kyllästetty myrkyillä. Tämän vaihtoehdon unohdan mieluusti.

Kuvan etualalla oleva juttu on tietenkin hiiren vesikuppi, jonka se kaatoi kiireissään.

Nimistä ja muuta

2011-02-01T22:42:00.004+02:00

Täällä ollaan edelleen pikkumökin hyvässä lämpimässä turvassa. Vaikka on välillä kylmäkin, epäilen, että miulla on paljon lämpimämpi täällä kuin pinotuissa taloissa kaupungissa.
Onneksi sänkyä ja mieltä lämmittää muutamat pitkät, luiset ja karvaiset jalkaparit joiden jatkona on lisää luita ja pitkiä nokkia. On myös mukavaa, että seurana on nykyään myös Louhi joka ei pelkää jalkoja kuten Karma. Se nukkuu tiiviisti jalkojen päällä vaikka niitä kuinka heiluttelisi (eli vaikka kuinka yrittäisi potkia ja tuuppia kyseistä nokkaa pois sängystä. Onkohan niissä jotain liimaa joka mahdollistaa tuon uskomattoman pitävän nojailun paikassa kuin paikassa?), Karma kun lähtee jo pelkästä varpaan heilahduksesta sohvalle säikähtäneenä nukkumaan.
Karma on muuten toki oikein hyvä lämmitysolio. Se asettuu ihan kylkeen kiinni ja venyttää itsensä yön aikana niin pitkäksi kuin pystyy, joten miun pituuden huomioonottaen se lämmittää miut takkusista Louheen asti. <3>Muuten nukun ja liikun vapaasti sängyssä miten haluan koirista huolimatta, mutta koska Karma häiriintyy myös ihmisten hengittäessä hänen herkkiä rinsessakorviansa kohti, joudun tarkkailemaan unissani nokkani suuntaa. Tästä saattaa myös johtua ajoittaiset niskakivut, sillä on helpompi vääntää niska väkkyrään kuin herättää unenhajuista, tyytyväistä pitkänokkaa hönkimällä ilmaa sinnepäin.

Karman tapohin ja luonteeseen on muutenkin jo niin tottunut, että se tuntuu vain pieneltä somalta varjolta joka tepastelee vieressä varovaisin pyöreiden silmiensä kanssa. Louhi on vasta pikkuhiljaa tullut tutummaksi ja olenkin varma, että se on mielessään enemmän pieni, kiusallinen, riiviömäinen ja terävä lohikäärme, kuin koira. Mutta näitähän on nähty. Äipän Marilynkin on selkeästi venyttelevä, ihmisistä piittaamaton (jollei se satu saamaan ihmisistä itse mielihyvää) kissa, huolimatta sen toisinaan heräävistä terrierinvaistoista. Ikkunalaudalla makoilu ja talipallon tuijottelu etenkin vahvistavat mielipiteeni...
Mutta ehkäpä nimi tosiaan on enne. Karma on pieni ja hyväntahtoinen, sellainen kuin Karmat parhaimmillaan ovatkin. Louhi on ilkeä pohjanakka jota ei pal muiden mielipiteet kiinnosta.
Ja edelleen, Marilyn? Blondi, kaunis nainen joka liihottelee karvahelmat hulmuten metsän tuulessa eteenpäin.

Ensi kerralla mietin elukan nimeä vielä tarkemmin.
ps. tosin pakko myöntää, että noita Lohjakodin koiriakin on vähän ikävä. Marilyniä siksi, että täällä mellastaa lämpöä kaipaava hiirilauma. Pidän niistä tavallaan. Ne on sieviä, ruskeita nappisilmäisiä pikkuotuksia. Sopisivat tänne oikein hyvin jolleivat olisi niin sotkuisia. Joku voisi väittää että ne sopisivat juuri tänne siksi että ovat niin sotkuisia. Hankinkin yhden sellaisen hiirenloukun joka nappaa hiiret elävänä. Hiiret vaan tassuttelevat loukkuun häkkiin, jossa ne sitten kannan monen kilometrin päähän löytämään uuden kodin. Ainakin niin kuvittelin, mutta harmikseni huomasin, että ollessani kotoa pois monta päivää juuri silloin ne olivat päättäneet kaksin kappalein lukittautua häkkiinsä ja paniikissa pyristellessään kuolleet sinne.On kummallista, että vaikka täällä on kaksi koiraa voin istua lattialla ja tuijotella samalla hiiren toimintaa samassa huoneessa. Nokat kuorsaavat ja välillä molempien korvat ja kuonot heräävät ihmettelemään hetkeksi mistä rapina kuuluu sen kummemmin innostumatta.Karma haistelee myöhemmin hetken kiinnostuneena hiiren jälkiä, muttei millääntapaa enempi innostuen. Marilyn olisi istunut jo nälkäkuolemaan asti kaapin edessä järkkymättömällä tahdollaan odottamassa, että se hiiri vielä tulla tupsahtaa paikalle.
Kleon järkkymätön jämähtenäisyys taas on niin oma lukunsa, että pitää toivottaa sille vain hyvin myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut maailman tärkeimmälle pienelle takkupallolle. <3

Mökkihöperöt

2010-11-10T08:19:00.004+02:00

Taaspa on kulunut paljon aikaa. Ja paljon on tapahtunut juttujakin.
Muutin kesällä mukavaan kaksioon jossa oli raidallinen seinä ja violetit keittiönkaapit. Viihdyttiin siellä oikein mainiosti, jos vain sulki mielestä sen faktan, että joka seinän takana elää tuntemattomia ihmisiä jotka hakkaavat seinään kuullessaan mielestään liikaa meteliä.

Pakko myöntää, että varmasti ihan aiheestakin niitä vitutti, sillä Louhen tultua aloitin nopeasti työt jossa saatoin olla kymmenenkin tuntia poissa, ja matkat laskettuna mukaan siitä tuli helposti 11h. Vaikka Sarkku kävikin ulkoiluttamassa koirat päivällä oli se kuitenkin liikaa pennulle.
Karma oli tottunut hyvin yksinoloon, mutta Louhen stressaaminen sai senkin ilmeisesti kauhistumaan joten jätettiin siihen asuntoon syöty keittiönovi ja irti revityt roskiskaapit.
Eikä naapurit varmasti enää koskaan halua koiria naapuriinsa. Vuokranantajalta tosin kuulin, ettei ne haluaisi naapureita ollenkaan, sillä kukaan ihminen maailmassa ei ole riittävän hiljainen ja hyvätapainen.

Vuokra-asuntoja selatessani löysin muutamia pieniä somia mummonmökkejä. Aluksi tutkin niitä Maikkimaisen hölmöllä muutenvaaninnolla, mutta pian rupesin miettimään, että mikä meitä oikeasti muka estäisi muuttamasta pois kerrostalosta?

Joten tänään heräsin pienestä punaisesta mökistä tyytyväisenä jo kahdeksalta. Pihalla kasvaa kolme (tai ehkä neljä, pihatutkiminen on vielä kesken) vanhaa omenapuuta ja mökin keskellä on vanha leivinuuni. Sen päällä asuu varmasti pieniä tonttuja. Kuten myös pienessä puusaunassani jota en ole vielä kerennyt kokeilemaankaan.

Naapureita ei tosiaan ole lähimailla. Muutama mökki kyllä, mutta niiden asukkaat kuulemma lähtevät talviunille kaupunkeihin.
Aika moni on ihmetellyt ja todennut, ettei uskaltaisi niin metsään asumaan. Mutta enemmän miuta ahdistaa kävellä iltalenkkejä pimeässä kaupungissa, jossa joka nurkan takana on toinen toistaan vinksahtaneempia ihmisiä. Täällä törmään todennäköisesti vain oraviin, peuroihin ja hirviin.

Sitäpaitsi jos tekee mieli hakata naula seinään, voin tehdä sen katsomatta kelloa. Ja jokaisen pitäisi saada hakata naula seinään juuri silloin kun haluaa.

Äitiyslomalainen

2010-07-14T12:46:00.006+03:00

Eilen meille kotiutui pienen pieni rääpäle nimeltään Salamantelin Fantasia eli Louhi. Oon ottanut kolme päivää äitiyslomaakin. :) Jännitti aika paljon mennä hakemaan se kotiin, ja vielä enempi se, että miten Karma suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Aluksi Karma oli vähän epäileväinen pennun suhteen, mutta nyt niitä voi pitää samassa tilassa. Ainoastaan toisinaan pitää komentaa kaksikkoa, kun ne tunkevat vesikupille samaan aikaan ja se menee Karman sietokyvyn ylitse. Varmaan siksi, että Louhi asettelee molemmat etutassunsa tukevasti vesikupin pohjalle ennenkuin aloittaa juomaan. En miekään sitä Karmana kestäisi. :P

Yön pikkuinen nukkui Minnalta ja Jarilta lainatussa häkissä jonka viereen hellyin siirtämään patjani. Hetken se vinkui, mutta valojen sammuessa se tuhahti ja oli ihan hiljaa aamu seitsemään asti.

Se on kyllä ihan eri tyyppinen, kuin Karma. Eilen söin leipää sohvalla, ja mokoma tunki nenäänsä turhan innokkaasti sitä kohti. Työnsin sen kauemmas ja sain vastaukseksi ärhäkkää murinaa ja kärinää. Ja tänään neidin eteen kaatui tuommoinen kompostin aitaverkko rämähtäen, ja tuo ei tuntunut edes huomaavan koko asiaa. "Ahha. Mikäs se siihen tupsahti?"

Nyt en malta enempää, vaikka Louhi onkin nukahtanut takan eteen viileämmälle kaakelilattialle sitä tuijottaa silti paljon mielummin kuin koneen näyttöä. :)

Juhannuskilpailut

2010-07-01T00:20:00.006+03:00

Oltiin taas Tuorlassa kilpailemassa Juhannuksena. Ensimmäiset kakkosluokan startit, enkä voi kovin paljoa hurrata jälkeenpäin..

Ensimmäinen rata oli oikeastaan todella hyvä, mutta jotain noille kontakteille on nyt tehtävä. Puomin alastulolta se tuli reippahasti alas kauan ennen kontaktipintaa.. Muuten sujui kaikki ihan suunnitelmien mukaan. Oltiinkin loppuenlopuksi neljänsiä, tuloksella 5. Mutta sehän ei riitä.

Toinen rata perjantailta olikin sitten meidän historian hirvein. Alku meni jo ihan ketuiksi, kun jätin Karman selän taakse ja se livahti kolmannella esteellä väärälle puolelle miuta. Siitä oli hankala ohjata enää oikeaan suuntaan, joten kielto. Radan keskivaiheilla oli renkaalta suoraan pituus, jolta olisi pitänyt kääntyä tulosuuntaan hypylle. Tiedostin kyllä nurmikentän liukkauden, mutta pituudelle jarrutus tapahtui kuitenkin liian myöhään ja nokka kupsahti kyljelleen alastullessaan. Siitä taisi tulla kieltoa ja aikaa, kun jäin ihmettelemään, että eihän siihen vaan sattunut.
Sitten vielä huono vippausyritys, eli kielto. Ja loppuradalla tais vielä meidän juoksulinjat pelottavasti kohdata niin, että viimeiselläkin esteellä oli jotain lähestymisongelmasähläystä. Tulos oli siis 20.
Onneksi sitä ei kauaksi aikaa tarttenut jäädä miettimään, sillä siirryin Loimaalle juhannuksen raivokkaaseen viettoon. Söin nimittäin niin possuna, että nukahdin jo alkuillasta enkä sitten herättyä jaksanut enää mitään touhuta. :)

Sunnuntaina startattiin yhden lähdön verran. Kuvittelin jättäneeni Karman lähtöön ihan hyvälle paikalle. Näin sen parin esteen yli, josta sen menin vastaanottamaan. Kuitenkin se lähti ihme kaarrokseen ja ohitti näin ensimmäiseen esteen kokonaan. Sen jälkeen varmaankin taisi taas kontaktivirhe tulla A:lta, tai ei se siihen ainakaan oikein pysähtynyt. Keskirata sujui hyvin. Erityisen tyytyväinen oon siihen, että vaikka kuinka valsseja koitan aina vältelläkin, niin nyt ennakoin ne huolella ja Karma kääntyi ihanan Karmamaisen pienillä ja näppärillä käännöksillä oikeisiin suuntiin. Jee.
Sitten tulikin pari rimaa alas ja ärsytys kasvoi. Sen päälle puomilta taas törkyinen alasmenokontakti, jolle päätettiinkin rata palautettuani sen oikeaan paikkaan.

Mutta tulipahan kisattua kakkosissa. :)

Nyt keskitytään hetki työntekoon, kontaktitreeniin ja pentujännitykseen..

Vielä lisäystä juhannuskisoihin.. Löysin Irene Vinhalta kuvat, joka kertoo varmaan jotain meidän kontakteista. Tässä siis keinun alastulo. Ja tässä sunnuntailta puomin alastulo... Kontaktiosahan on sininen, jota ei vielä kuvassa edes näy.

Apua.

Kakkosiin!

2010-05-27T09:22:00.006+03:00

Tulihan se vihdoin sieltä. Nollavoitto ja siirtyminen kakkosiin. (:
Lähellä tosin oli, että vitonen olisi siltäkin radalta tullut, sillä heti radan alussa oli hankala hypyltä puomille menokulma ja jarrutin Karmaa ihan liian vähän jolloin se laskeutui hypyltä suoraan miun jalkoja päin. En kerennyt tuomarin kättä katsomaan (enkä halunnutkaan), joten en loppurataa tehdessä ollut varma tuliko kosketusvirhettä vai ei. Palkintojenjaossa tuomari hymähtikin, että käsi kyllä kokoajan meinasi nousta. Onneksi ei kuitenkaan. :) Aikakin oli melko huimat -16,7

Nyt siis kakkosluokan kisoihin ilmottautumaan.

Tiistaina jäi treenit väliin, sillä koulun loppuminen huomenna tuo jonkinnäköistä kiirettä. Tiistaiksi oltiin vuokrattu luokan kanssa mökki Teijosta meren rannalta, jossa yövyttiin koko porukka opettajien kera. Ihan älyttömän hauska reissu, vaikka aika usein ahdistaakin Muurlan loppuminen ja tieto siitä, ettei ihmisiä näe niin usein kun pitäisi. Karmakin pääsi mukaan mökkeilemään ja välillä sillä oli kauhea stressi ihmisjoukon vahtimisessa ja epäilemisessä. Hirveästi se on kuitenkin aikuistunut ja rohkaistunut, sillä kouluun tullessa se oli kaikista uusista ihmisistä ja ihmisjoukoista hyvin hermostunut. Nyt se jo kiertelee ihmettelemässä ihmisiä ja nuuskimassa lisää tietoa.

Loppuun vielä pari kuvaa matkustavasta otuksesta. Selkeästi autoilukin on vähän epäilyttävää. Etenkin, jos tilaa on hyvin vähän.

Kesäkesäkesä

2010-05-19T11:30:00.002+03:00

Jes. Kesä on tullut ja sen myötä Karman jokakesäinen uimaopetus. Tai osaahan se uida, muttei uskalla. Se menee tassupohjaa niin pitkään kuin mahdollista, sitten siirtyy takajalkojen varaan ja taittaa korvat inhosta sivulle, mutta jos palloa ei järvestä vielä silloinkaan yllä hakemaan niin se kääntyy takaisin rantaan ja vaikuttaa melkein loukkaantuneelta mököttäessään kuivalla maalla.

Käytiin eilen treenaamassa. Joskaan ei kauhean kauaa oltu paikalla, siltä oltiin ainoat treenaajat ja helle väsyttää pitkänokan aika nopeasti. Treenattiin kontakteja, keppejä, valsseja ja poispäinkääntöjä.
Oon myöskin ehkä keksinyt miun asenneongelmaan ratkaisun. Musiikki! Kun pistää napit korville ja kuuntelee jotain raivoriehumismeininkiä treenatessa, niin huomaan itekin toimivani paljon paremmin. Pitäis vaan keksiä jokin patenttiratkaisu ettei kuulokkeet tipu ennenkuin kisaradan aikana pistän ne korviini.

Koulua on vajaa kaks viikkoa jäljellä ja sitten palaillaan Lohjan suuntaan miettimään kesän pentuhaaveita.

Ovistoppari

2010-05-05T19:10:00.006+03:00

Tässä taas (etenkin äippää aatellen) mahtiotos, josta kaikki varmasti näkee miun kahden vuoden valokuvausopiskelujen tulokset!
Tältä näyttää siis Karma, joka tahtoo myös ulos huoneestani.
Eipä oo tullut taas pitkiin aikoihin päiviteltyä. Ollaan treenailtu enemmän tai vähemmän, koulun ajottaiset kiireet on estäneet treenaamista hieman. Kisaamassa ollaan käyty muutamasti metsästelemässä nollaa, mut se on aina jostain pienestä (tai suuresta) virheestä kiinni.
Edelleen ärsyttää kilpailuissa kontakteilta karkaaminen, enkä edelleenkään tiedä miten saisin saman vireen kentälle, jotta pääsisi korjaamaan sinne kontakteja.
Myöskin aina suunnittelen, että tällä kertaa palautan kilpailuissa sen takaisin ja poistun radalta , muta jotenkin se unohtuu ja turhaudun liikaa tehdäkseni edes sitä. Mikään ei siis ole muuttunut.
Vauhtia on tosin tullut enemmän ja Karma on paljon varmempi tekemisessään. Miullekin alkaa olla siis tuttua singahtavan irtoava koira.
Myöskin miulle on heräillyt kevään myötä tauti nimeltään koiranpentukuume. Mutta ehkäpä olis parempi ensin ainakin tietää ens syksyn muistakin suunnitelmista jotain tarkemmin.

Supermalli

2010-01-12T17:39:00.005+02:00

Oon pitkään suunnitellut raahavani Karman studioon, mut kun se on niin arka aina niin oon epäillyt, että salamavalojakin se varmaan pelästyy ja rikkoo taustakankaat ja muut.

Kuitenkin sunnuntaina päätin vihdoin viedä otuksen kuvattavaksi. Eikä se kumma kyllä pelännyt paljoa yhtään. Ensin piti toki murista ympärillä seisoskeleville mallinukeille ja taustan päällä kävelykin vähän arvelutti. Suurempi huoli sillä oli kuitenkin varmaan päässään heiluvista kukkasarvista..

Loppuenlopuksi pikkuinen ei jaksanut edes pitää silmiään auki, saatika sitten istua vaan nukahti uupuneena valojen keskelle.
Ihana. <3>

Nyt treeneihin mars.

Turha vitonen ja muuta kehnoa

2009-11-22T20:11:00.006+02:00

Käytiin lägin kisoissa ottamassa turha vitonen. Ok, no sinäänsä se olisi myös ollut "turha" nolla, vaikka olisinkin tehnyt asiat oikein, sillä Saviojalta meillä on jo kaksi nollaa.
Mutta joo. Alkurata meni oikein hyvin, tein suunnitelmat meille oikein, mutta luotin siihen, että otus jää keinun kontaktille pysähdyksiin. Ei jäänyt vaan singahti eteenpäin, jolloin seuraavalle esteelle eli renkaalle ohjaaminen oli lähes mahdotonta. Karma kävi kuikuilemassa kepeillä ja epäilin, että siitä tuli jo kielto. Oikeastaan tiesin, ettei siitä tullut, mutta koska perus pessimistiluonne (ei miulla yleensä sellaista, mutta tällähetkellä), totesi, että tuli kuitenkin, tuumasin, että nonnnnni. Loppuradalla koitin kuitenkin tsempata, mutta kun otus ei pysähtynyt puomin kontaktille miuta rupes ärsyttämään ja rupesin Karman kanssa keskustelemaan ja hääräilemään. Se kesti niin pitkän ajan, että epäilin siitä tulleen toisen kiellon, mutta eeeeeihän siitä. Lopulta keskustelun päätyttyä ohjasin Karman kolmanneksi viimeiselle hypylle silleen "mee ny johkin suunnilleen kuhan meet, ärsytät ja ärsytän". Rima alas, viimeisille esteille takaaleikkauksille hypyt tosi hyvin ja tulokseksi 5. Josta hämmästyin, koska oletin tosiaan tuloksen olevan 15 tai jottain.

Mut no, ärsytys olis jokatapauksessa ollut taattu vaikka oltais se viimeinen rima oltu tiputtamattakin, koska ainoita oikeita sijoituksiahan on vain yksi.

Eilen oltiin Jaakon treeneissä ja ne meni aika päin helvettiä. Tuumin jo edellisinä öinä, että jätän treenit ja kaiken väliin, mutta eihän sitä voinut kuitenkaan. Mie en osannut tehdä ohjaussuunnitelmia oikein, enkä ohjata oikein. Mut silti saatiin pari pätkää vahingossa tehtyä suunnilleen sinne jonnekin.

Jätin Karmulan taas kotiin, koska en jaksa. Mut en tiedä jaksanko edes paremmin ilman sitä. Tuskin?

Hirveet käännökset

2009-11-10T13:42:00.003+02:00

Taas vähän päivittely unohtunut. Parissa kisoissa ollaan käyty hakemassa agilitymasennusta, mut ei siitä sen enempää.

Sunnuntaina oltiin Jaakon treeneissä, jotka meni yllättävän hyvin ja kaikki agilitymasennus lähti kertaheitolla. Ja muutenkin oon tän päivän aikana noussut jostain kummallisesta suosta. Kiitti ihmisille siitä.

Treeneissä yhden pätkän suoritettuani omastakin mielestä suhteellisen hyvin, Jaakko kommentoi rataa ja käännöksiä. Karma haukkui tavalliseen raivostuttavaan tapaansa vieressä, ja kuulin kokoajan että "Ihan hirveet **** käännökset!" Olin ihan O.O "Täh?"
Karman haukku jatkui, ja Jaakko toisteli vaan, että käännökset on hirveät. Lopulta nokka päätti vaieta ja kuulin lauseen vihdoin oikein, eli "Ihan hirveän hyvät käännökset. :o"

Muutenkin sain kauhiasti hyvää mieltä, palautetta ja ohjeita. Jaakko kyseli myös ikääni, ihan vain tietääkseen, että kuinka vanhaksi ihmisen täytyy kasvaa, jotta lakkaa väittämästä vastaan asioissa. Miun kohdalla se asia ei taida korjaantua koskaan.

Tänään taas treeneihin ja Karmakin tulee kotiin. Olo on ollut vähän sellainen, etten oo kokenut olevani riittävän voimissani pitämään huolta eläimestä, koska sen ei pidä kärsiä siitä, että miulla on voimat poissa sillä on varmasti parempi silloin Lohjakotona. Mut nyt sen on toivottavasti taas hyvä täällä miun luona.

Aijjoo. Ja hyvää synttäriä Mikki <3 , vaiket sie tätä luekkaan varmaankaan.

Kaikennäköstä eikä yhtään mitään

2009-10-29T13:51:00.003+02:00

Taas aika hiljaista ollut blogin päivittely. Varmaan, kun Nokka on ollut poissa silmistä (ei tosin tokikaan poissa mielestä) koko viime viikon. Tarolta löytyi jotain öttiäisiä ja vaikka molemmat Sarkun koirat saivat ötökkähäädön en uskaltanut tuoda Karmaa varmuuden vuoksi kotiin saamaan itselleen lemmikkejä. Oli melkoisen kylmää ja onnetonta nukkua yksin niin pitkän aikaa. Yleensä se kuitenkin tuhisee ihan korvan juuressa.

Tiistaina oltiin valmennusryhmän treeneissä taas. Pitkästä aikaa treenaaminen tuntu ees vähän mielekkäältä touhulta. Treenattiin tosi hyviä perustreenejä. Valssin ennakointia ja valsseja yleensäkin melko paljon. Samoin semmoista s-kiemurajuttua (kahtokaa joittenki muiden ryhmäläisten blogeja, ne jaksaa selittää tarkemmin treenejä) ja keppejä.
Luovutan edelleen liian helposti ja ilmeisesti myös palkkaan liikaa. Tuntuu aina siltä, että kun lopettaa oman sähellyksen takia, on helpompi antaa itselle ja koiralle pieni tuumintatauko ja samalla sitä toki palkkaa elukan jottei se jää ihmettelemään.

Viikonloppuna olis taas kisoja tiedossa. Lauantaina Vantaalla myyrmäkihallissa lemmikkimessujen yhteydessä pari starttia. Saa nähdä montako kania Karma päättää sieltä napata suuhunsa... Sunnuntaina suunnataan taas Lietoon Tsaun kisoihin. Sielläkin pari starttia. Joten eiks me Karman kanssa nousta kolmosiin tänä viikonloppuna? (Niinku monena muunakin ollaan suunnitelmien mukaisesti tehty...)

Karmasta on alkanut löytyä muuten ihan uutta paloa agilityyn. Treeneissä aina ensimmäisellä pätkällä tuntuu, että kaikki lähtee lapasesta kun toinen säntää kun pieni pitkänenäinen luoti paikasta toiseen ja pääasiassa suoraan.
Muistan, että jokunen pieni aika sitten sain kuulla kouluttajilta paljon lauseita: "Sitten, kun vauhtia tulee lisää, siulla on ongelma jos et tee jo nyt näin..." Nyt tuntuu toisinaan, tosin vain noilla ekoilla intopätkillä siltä, että jonkunnäköistä ennakoivaa työskentelyä olis voinut tehdä kuukausia sitten. Mut oikeastaan se on tavallaan ihan hyväkin asia. Vauhtia ei voi olla liikaa.

Lopetanpa ja jatkan ahkerana omien juttujen työskentelyä koulussa. Ketut kuittaa.

Asennevamma

2009-10-08T02:05:00.002+03:00

Hui. On aavistuksen venynyt tänne kirjoittaminen. On ollut kisoja, joista pääasiassa on tullut kai hyllyjä, vitosia ja kymppejä. Lisäksi ollaan käyty Itävallassa katselemassa MM-kilpailuja ja sitten ollaan treenattu ja kisattu viel vähän enempi.
Kirkkonummella saatiin viimeviikolla nollavoitto, jeij. Rataa tehdessä oli vähän semmoinen olo, että kaikki kaarteet meni pitkäksi ja muutenkin tuntui aika väkisin väännetyltä suoritukselta. Kotiinpäin kisoista ajellessa ja miettiessä rataa, ei se itseasissa niin huonolta enää tuntunutkaan ja jos aikakin kerran riitti voittamiseen niin ehkä se sitten ei ollutkaan niin kehno rata.
Sata pusua Karmalle kuitenkin, se tekee kilpailuissa ja treeneissä just sen mitä mie käsken ja miun oma osaamattomuus saa aina ne virheet ja hyllyt aikaan.
Tiistaina oltiin treeneissä ja Miia oli meitä ensimmäistä kertaa kouluttamassa. Jo koulutusohjaajakurssilla taisin sanoa Miialle, että mie tartten enemmän haukkuja ja huutoja, kuin kehuja ja päähäntaputtamista oppiakseni.
Koska viikko ei ole ollut henkisesti parhain, olin treeneissä kuin kuollut ameeba. Unohdin radan ja ohjasin päin helvettiä.
Monta epäonnistunutta suoritusta sai kuitenkin suunnattoman ärsytyksen heräämään miussa ja tein muutaman pätkän treeneissä ihan kunnollakin. Lisäksi miulle otetaan treeneissä kuulemma käytäntöön tapa, että jos en tee rataa kunnolla ja asenteella, en saa treenata ollenkaan, vaan joudun pihalle hallista, kunnes asennetta taas löytyy.
Uskon, että tuo on ihan oikea tapa kouluttaa miuta. Itseäkin ärsyttää, ko huomaa kisoissa/treeneissä, ettei edes yritä harrastaa agilitya. Kohan juoksentelee paikasta toiseen koiraa unohdellen ja ajatukset muualla.

Tästälähtien lupaan yrittää parhaani. Kokoajan ja aina.

Agility on sairaus

2009-08-21T18:09:00.003+03:00

Pahoittelut, etta skandit puuttuu, mut en jaksa niita erikseen ruveta naputtelemaan vaivalloisesti niita tahan.

Mut joo, agility on tosiaan jonkunnakoinen sairaus. Ajattelen sita luultavasti n.35% hereillaoloajastani. Etenkin kun
-Naen koiran
-Liikkuessani kuvittelen aina koiran kulkevan vierella ja mietin sen etaisyytta ja linjoja
-Etenkin kun kaannyn, ihan missa vain, mietin olisko parempi kuitenki teha valssi ja kaantyyko koira miten. (Tama siis edelleen ilman koiraa, ihan vaan vaikka matkalla vessaan)
-Musiikkia kuunnellessa tuumin, etta "Tan tahtiin olis tosi kiva tehda rataa!"
-Kun erinaiset ruokatarvikkeet alkavat loppua. Juustonkantty tekis mieli pilkkoa taskuun.
-Leikkiessa koirien kanssa opetan niille huomaamatta sylkkareita ja muita ohjauksia.

Ollaan taalla nyt kolme paivaa pesty tallia juuriharjalla katosta lattiaan, ja sina aikana on monta hyvaa treenia tupsahtanut paahan. Toivottavasti ne muistuu mieleen joskus, kun jaksaa istahtaa paperin kanssa alas miettimaan.

Onneks tahan ei kai tartte hoitoa ja toivottavasti sairaus on krooninen loppuelaman. (:

Enaa ei mee montaa viikkoa, ja sit nukkuminen ei tunnu enaa niin hankalalta, kun pitkanokka taas tuhisee kainalossa. Viime kerralla ei tainnutkaan olla varsinaisesti mitaan ikava Suomesta, (sori Kleo), mut nyt aina valilla iskee vahan surku kun oma tollo pieni elukka on meren takana.

Enempi mie oon selkeesti muutenkin koiraihminen, ko hevosihminen. Vaik on kivaa ja opettavaista ratsastaa monta hevosta paivassa, niin paras hetki paivasta on kuitenkin, kun aamulla tallustaa ulos portaille kahvikupin ja tupakan kanssa ja uskollinen, lihonnut, sekarotuinen paimenkoira Rex aina tupsahtaa vierelle istuskelemaan ja tuumitaan sitten yhdessa juttuja.

Kyl me treeneissä osataan...

2009-08-01T18:04:00.004+03:00

Pitihän sitä käydä taas pari hyllyä hakemassa tänään. Vois perustaa oman kalusteliikkeen pikkuhiljaa. Ainut vaan, että asiakkaita ei varmaan olisi nimeksikään, kun myyjäkin olisi niin äärimmäisen vittuuntunut hyllyihinsä eikä osaisi löytää niistä paljoakaan positiivisia asioita.
Ekalla radalla Karma tipautti en-sim-mäi-sen riman ja jäin sitä tuijottamaan ja ihmettelemään ja sittenhän kiireohjasin sen väärään päähän putkeen. Tai siis nimenomaan olin ohjaamatta oikeaan.

Kontakteille Karma pysähtyi edes hyvin. Vapautin sen tosin melko nopeasti niiltä, mutta ei ainakaan omia aikojaan karannut. Loppuradallakaan ei muistaakseni (tai jos tuli, ni elkää muistuttako) tullutkaan mitään virheitä. Sieltä löytyi myös yksi kolmen esteen sarja äärimmäisen lyhyillä väleillä ja Karma kuulemma loikki ne hienosti. Aika monella näytti tulevan ylimääräisiä askeleita sinne väleihin ja rimojen tiputusvaara näytti suurelta.
Keppeihin oon nykyään niiin tyytyväinen. Vauhtia vois tietenkin aina olla lisää, mut pääasia, että ainakin ovat varmat. Ennen en kisoissa uskaltanut hirveästi vasemmalta puolelta ohjata, kun viimeisestä välistä tuli pois lähes poikkeuksetta. Mut nyt ei tarvinnut ollenkaan huolehtia vaan taisin jopa takaaleikata ennen keppejä ja muuta edistyksellistä. Jee!

Toinen rata alkaa onneksi kohta painua unholaan, kun sitä ei edes halua muistaa.
Kolmella kiellolla hylly. Ensin meni puomin ohi, vaikka näytin sen ihan samallailla ko treeneissäkin yleensä. Eli huonosti varmaan.. -.-
Sitten oli kohta, jossa oli suht helppo kuljetus putken pään ohi hypylle ja Karmahan sitten kerkesi vähän ajatella putkea ja sen linja ajautui hypyn ohi. Phuuhhh.
Ja sitten vielä yks muurin kielto jota en ymmärrä ollenkaan. Pitäis ehkä kattoa videolta. Tosin en oo ihan varma haluanko nähdä moisia videoita hetkeen..

Tokalla radalla kontaktitkin pisti vituttamaan. Kaikille se taisi pysähtyä, mutta lähti ennen aikojaan. Paitsi keinulla se ootteli nätisti. Sentään (:
Ja A-lla se oli vähän siinä ja siinä. Selkeesti sen päässä oli ajatus, että "Nyt pitäis kyllä oikeestaan ootttaa ja olla tässä, mut nyt vahingossa liikahin ja oho nythän oon ihan pitelemätön!"
Viimeinen tassu aika pitkään siellä ootteli ja huuteli muita koipia takaisin, mut ylivoima vei voiton.

Agility tuntuu nyt aika uuvuttavalta ajatukselta. Mut kyllä se siitä. Oikeastaan ihan hyvä, että tulee tuossa elo-syyskuulla taukoa miun Islanninreissun takia. Hirveästi ei taukoja olla pidettykään. Juoksujenkin aikaan sitä käy aina jotain pientä omaksi ja koiran iloksi tekemässä omilla esteillä.
Ai joo. Se ärsyttää lisäksi, että ekaa kertaa huomasin radan jälkeen olevani Karmaan vähän tuohtunut. Vaikka omia mokiahan nuo kaikki tuolla on. Joko koulutusvaiheessa tai radalla tehtyjä mokia.

Taidanpa lähteä ratsastamaan, kun täällä vaan ihmiset pakkailee Kreikanreissua varten. Enkä oo yhtään kateellinen! Pääsenpä ainakin isoon sänkyyn nukkumaan ja kukaan ei napise.

Treeneihin paluu

2009-07-31T00:39:00.004+03:00

Pitkästä aikaa oltiin treenaamassa tänään, ku Karmalta loppui vihdoin juoksu ja itekkin olin kerrankin ilman minkäännäköisiä kiireitä. Oon mie toki kotona treenannut pieniä juttuja, mut on se silti aina paljon mukavampaa, kun on kaikki esteet ja joku joka tuijottaa vieressä.

Marju oli vetämässä treenejä joissa oli tarkoitus harjoitella ihmisnuolta sekä käärmekäsiä. Kukakohan näittenkin ohjausten nimet on keksinyt?
Paljon positiivisia juttuja huomasin taas. Kertaakaan ei mennyt rimojen ali ja ainoastaan yksi rima tipahti. Sekin kohdassa, jossa käänsin taas liian yhtäkkiä tai tein jotain muuta kummaa, joka sitten sen aiheutti.
Kepeillä ei mitään ongelmaa ole ollut enää pitkiin aikoihin ja tänäänkin sai tuolta ennen kehnommalta puolelta ottaa reiluisti sivuetäisyyttä lopussa ilman, että se jätti vikaa väliä suorittamatta. Jeeee.
Käärmetassulla Karma kääntyy todellllla pienessä tilassa. Normaalistikin toki, mut nyt niin näppärästi, että ihan itekin vähän ihmetyin. Ihmisnuolta ei olla kauheasti treenattu, ehkä kerran aiemmin, joten siinä piti vielä vähän auttaa ja ottaa vastaisella kädellä koiraa riman yli mukaan. Mut eiköhän se sen pian opi.
Puomilla Karma on saanut ihan hirmusti vauhtia ja kontaktit oli kaikilla esteillä just semmoiset kun haluankin. Pitää vaan muistaa palkkailla sitä tarpeeksi usein silti, että pysyis homma mieluisana.

Otus on aika hyvin oppinut irtoamaan. Välillä koko irtoaminen tuntuu niin epäkotoisalta, että inhottaa. Toki se on tarpeellista ja välttämätöntä jossain määrin, mut mut.
No, koitan keksiä jonkun kultaisen keskitien tässä asiassa.

Mitäköhän muuta.
Ei kai mitään. Paitsi, että olisko jollain jotain pätevää keinoa saada tuo lopettamaan turvavöiden syöminen autossa? Häkki tietysti, mut auton tilat on vähän rajalliset.. Ja tuumin, että jos niihin koittais jotain kuvottavaa makua saada. Tabascoa tai etikkaa tai jottain, mut epäilen auttaako, kun se käy niin kierroksilla muiden koirien takia ja siksi pureksii. Että tuskin se hirmusti siinä rytinässä mitään viitsisi maistella.

Urpon seikkailut

2009-07-12T21:45:00.005+03:00

Aamuriiviö

2009-06-22T07:17:00.003+03:00

Eilen kisoista saatiin tulokseksi 10 ja sijoitus oli 4. Rima tipahti alas ja takaaleikkailin varmaan taas kehnosti, sillä kielto tuli jälleen.. Pitää vähän muistella noita hankalampia takaaleikkauksiakin siis. Tuumin jopa tekeväni ihan kunnon treenisuunnitelman kesäksi. Muuten mie raahaudun kentälle Karman kanssa ja totean laiskuuksissani, että "Nokun nää esteet on nyt näin ni treenataan sitten tätä vaikka..."

Siihen oon kuitenkin tyytyväinen, että vaikka tuli kielto ja jouduin korjailemaan estettä uusiksi niin aika oli -13 ja jotain. Voittajalla, joka teki nollan se oli -14 ja jottain. Muutenkin on näyttänyt ajat siltä, että jos me joskus nyt niitä nollia aletaan enemmänkin löytämään niin aika riittää ilmeisesti ihan hyviin sijoituksiin. Hyviä sijoituksiahan ei tosin ole kuin yksi.

Eilen sain kisojen jälkeen Sarkun toisen koiran, Taron, mukaani hoitoon. Ajelin heti kisoista Lempolan kentälle ja muistuttelin Karmalle kontakteja. Ilmeisesti kisoissa Karma käy vain niin paljon kuumempana, että kontakteille ei voi pysähtyä. En saa sitä treeneissä samaan viretilaan, joten kentällä ei kontakteilla ole ongelmaa vaikka yrittäisin mitä. Phuuh. Pitää myöskin muilla esteillä käydä varmaan treenaamassa, vaikka se tuskin syy onkaan. Lägin kisoissakin kuitenkin vanhoilla tutuilla esteillä oli pysähtyminen ihan yhtä vaikeaa kun muuallakin.
Myöskin Taro sai häärätä agilityn parissa kentällä. Muistuttelin sille lähinnä verkkokeppejä ja kontakteilla syömistä. Se on kyllä kummallisen nopea pikkueläin.

Se on kiva, että otuksella on energiaa. Just juteltiin eilen aiheesta, että se on helpompi agilityssa löytää hallintaa ko kauan kadoksissa ollutta vauhtia. Olis kyllä mukava, jos tuon Taron energiavarastot joskus myös vähän tyhjenisi. Illan se kulutti lähinnä surkeasti piipittämällä ja sinne tänne juoksentelemalla. Aamulla se säntäsi ylös sängystä seitsemältä ja herätti myös Karman hääräämään. En jaksanut edes yrittää komentaa pienempää yksilöä, vaan vaadin Karman takaisin kainaloon nukkumaan ja annoin kääpiön yksinään vinkua ja kiemurrella lattialla. En tosin kauaa voinut peiton alla piileksiä, sillä tuo pieni pussipiru löysi miut ja tuli tarkastelemaan lähemmin, että mikä kumma se nyt kestää kun ulos on päästävä ja nälkäkin on!

Onneksi se on muiden koirien kanssa kauhean fiksu (no ei nyt välttämättä fiksu, mutta iloinen ainakin), eikä tartte pelätä että niille Karman kanssa tulis jotain kinaa. Nytkin ne nuhjaa sohvalla "painien". Niitten paini on vaan aika usein sitä, että nuo makaavat vierekkäin selällään ja puhisevat ihan kauheasti välillä tassuja heilutellen ja äristen.

Toivottavasti miun ei oo ihan pakko herätä joka aamu tähän aikaan. Tosin kohta siirryn nurmikolle jatkamaan nukkumista, sillä näyttäis siltä, että viimeinkin miun aurinko on tullut takaisin!

Aijjoo. Unohdin aamulla mainita, että maailman parhaalla pienellä poniherralla on tänään 30v synttärit. Onnea Romeo. <3

Juhannus II

2009-06-20T13:35:00.003+03:00

Jeeeeeeeeeeee

Ekalta radalta nollavoitto! Piristi kyllä pilvistä ja ankeahkoa aamupäivää paljon. Radassa ei ollut mitään kummempia kiemuroita tai koukeroita. Ärsyttää, että kontakteille ei taaaaskaan pysähdytty. Molemmille sentään hiljensi ja jos oikein kuvittelee niin saaattoi se silmänräpäykseksi unohtua paikalleenkin siihen. Ei se kuvittelu kyllä lohduta. Etenkin, kun toisella radalla saatiin 10. Vitonen tuli puomin ylösnousulta kuulemma. Mitä helvettiä?!

Heinäkuu näyttää olevan kisavapaa, joten kontaktien supertreenaaminen alkaa. Niitä on tullut varmaan vahvistettua liian vähän, sillä jossain välissä ne kontaktit oli just sellaiset ko tahdoinkin.
Ei se kakkosratakaan silti nyt ihan poskettoman huono ollut. Oltiin kolmansia ja aika luultavasti oli suht mukava.
Mut loppuenlopuksi oon varmaan aika jäärä, sillä ei tuo eka nolla nyt lämmitä yhtään ku toinen rata ärsyttää kuitenkin. Toinen virhe sieltä oli kielto, joka oli kyllä ihan oma moka kun takaaleikkauksen linja ajautui suht älyttömäksi.

Karma on varmaan Xilly's kennelille hyvää mainosta, sillä nytkin tuli taas monta ihmistä päivän aikana kyselemään, että mistä ihmeestä tuommonen pikkuinen superrääpäle on kotoisin. (:
Aijjoo. Ja sen lisäksi joku sanoi, että "Se on ihanan pieni, mut kuitenkin noin lihaksikas ja vahvan näköinen!"
Vahvan näköinen? Miusta tuon mangustin vois puhallella menemään ku se on niin olematon.
Muttamutta. Huomenna jos sais yhen nollan ni vois hyvillä mielin siirtyä kesätauolle kisaamisesta.

Juhannuksenjatkoja.

Juhannus I

2009-06-19T13:38:00.004+03:00

Päätin, että vietän juhannuksen tänä vuonna agilityn parissa. Kun nyt kerta ollaan niin tavotteellisia, ni ei kai sitä voi juopottelua pistää agilityn edelle :P

Vähän ihmettelin tätä valintaa tänä aamuna. Mie oon viikon verran elänyt täysin käänteistä unirytmiä, eli siis mennyt nukkumaan aamuyhdeksän maissa ja herännyt sitten iltapäivällä. Unta sai yllättäen siis aika heikosti ja nukuin huimat puolitoista tuntia. Puoli tuntia siitäkin oli liikaa, sillä en herännyt herätyskelloon. Kauhealla kiireellä ajelin seitsemältä kohti Piikkiötä. Rataantutustumisten aikana satoi vettä ihan kaatamalla ja tietenkään miulla ei ollut minkäännäköisiä sadevarusteita mukana. Että näin päätin sitten viettää juhannuksen? Toisaalta en ole yhtään varma, että olisiko telttailu kaljalavan kanssakaan yhtään viihdyttävämpää tuossa vesisateessa.

Ensin oli agilityrata, tuomarina Saviojan Anne. Ihastelin jo radan rakennusta seuratessa, että tuo rata sopii varmaan meille tosi hyvin. Koiran piti olla aika hyvin hallussa koko ajan, pari tiukkaa käännöstä ja ansaestekin siellä oli.
Koko rata äärimmäisen hyvä siihen asti, kunnes A:n alla oli putki ja sinnehän se Karma sitten livahti. Hylly, mutta koko loppurata jatkuikin virheettömänä. Jäi siis kuitenkin tosi hyvä mieli. :)
Paitsi, että puomin kontaktille otus ei pysähtynyt...

Seuraavana olikin hyppyrata, jota kauhistelin radan reunalla katsellessa. Alussa koiran piti olla aika hyvin hallussa ja sen jälkeen ihan suoraa jossa olis toki kiva, että koira osaisi irrota.
Karma ei kauhean pitkälle eteen irtoakaan, joten epäilin kieltoja tulevan, kun jään liiaksi taakse.
Mutta eeei. Koko rata meni tosi hyvin ja tuntui hyvältä, lukuunottamatta yhtä riman pudotusta. Hyppy oli kulmassa ja varmaan lähdin liian nopeasti taas otusta "pakoon", vaikka loppuenlopuksi varmisteluun olisi ollut aikaa, kun se juokseminen ei yllättäen ollutkaan niin vaikeaa. Hassua, miten sitä kauhistelee aina suoria, kun "koira saa niillä niin kauheasti vauhtia!" vaikka todellisuudessa saa ite ihan yhtä paljon vauhtia ja homma pysyy suht tasapainossa loppuenlopuksi kuitenkin.

Huomenna uusintayrityksiä nollien suhteen. Vaikkei niitä tänään tullutkaan (tokihan se v***ttaa), niin silti oon tosi tyytyväinen tänkin päivän ratoihin. Hyvät juhannukset!

2009-06-08T03:07:00.002+03:00

Blogin päivittely on jäänyt vähän vähemmälle, mutta nyt ei saa kuumeessa unta joten samapa sitten kirjoitella vaikkapa tätä.
Viikko sitten käytiin Stadi Games:ssä hääräilemässä. Tuloksena kolme hyllyä ja yksi tulos. Muistaakseni kymppi. Hyllyt oli pääasiassa ihan kivoja. Virheiden jälkeen oma asenne pysyi silti kohdallaan ja monin paikoin tuntui siltä, että me osataankin jotain.

Eilen, tai toissapäivänä oikeastaan siis oltiin Lägin kisoissa. Ekalta radalta ainoastaan yksi koirakko (Taina ja Capo, jeee. Hyvä te (: ) sai nollan ja Karman kanssa oltiinkin kakkosia tuloksella 10. Siltikään en ollut rataan ollenkaan tyytyväinen, ja omasta mielestä tuloksen olisi pitänyt olla 15 sillä kieltoja tuli kyllä muutama enemmän.. Ensimmäinen virhe oli riman alitus ja sekin pistää aina ärsyttämään enemmän, kuin muut vierheet.
Mutta positiivista radalla oli kepit joiden kulma oli hankala, mutta Karman kanssa homma tuntui tosi vaivattomalta ja hyvältä. Ja kuulemma näyttikin siltä (:

Kakkosrataa ei saatu suoritettua edes loppuun. Karma unohti miten kontakteille pysähdytään (tai mie unohdin miten ne ohjataan oikein) ja se koetteli hermoja niin paljon ettei koko touhu huvittanut enää ollenkaan. Tultiin siis pois radalta. Sori Karma, se ei ole siun vika, että miulla on asenneongelma.

Tänään piti olla Salossa kilpailemassa, mutta jo lauantai illalla olo oli niin kehno, että luultavasti olisin kuollut radalla. Seuraavat kilpailut onkin sitten juhannuksena. Kolme päivää ja kuusi lähtöä. Sitä ei paljoa muuta kerkeäkään juhannuksena tehdä. Etenkin, kun päätin tuossa taannoin, että koskaan en enää krapulassa agilitya tee.

Jaakon treenit osa 4

2009-05-25T21:37:00.003+03:00

Jee. Tää päivä on kaikenkaikkiaan ollut aika hyvä. Ihan yhtäkkiä Karma on oppinut kepit, vaikken niitä olekaan treenannut. Nyt se tekee ne itsenäisesti loppuun vaikka jäisin keppien alkuun odottamaan. Samoin se ei piittaa vaikka edistäisin paljonkin. Ja lisää plussaa on se, että Karman kanssa tänään pihalla keppejä treenatessa ei tarvinnut pelätä, että se karkaisi minnekään. Edes autojen perään. Se hengailikin aika pitkään meiän kanssa pihalla ihan vapaana, kun otettiin aurinkoa. Onkohan siitä tulossa taas vähän aikuisempi ja fiksumpi? ^^

Päivemmällä käytiin Annin, Sarkun ja koirien kanssa uimassa. Tai siis koirat ui. Tai siis no, Taro ui. Karma vaan kahlaili ja sukelteli ja puhalteli kuplia. Rannassakaan en kammoksunut, että se säntäisi metsään etsimään jälkiä vaan mokoma kokoajan puuhasteli rantavedessä etsien mm. käpyjä ja miun varpaita.

Illalla lähdettiin sitten taas Liedon suuntaan Jaakon treeneihin. Rata näytti suunnilleen tältä

Ei vitsi. Olin kirjoittanut sata juttua tähän, mut sitten hukkasin ja häsläsin ja tekstit katos.
Kirjottelen huomennna lissäää uudestaan... -.-

Jaakon treenit osa 3

2009-05-11T23:59:00.003+03:00

Alotin taas treeneissä puolella teholla, eikä käännösten tai oikeastaan minkään ollut mahdollistakaan onnistua. Sain kuitenkin jostain taas vähän tehoa toimintaan ja paikoitellen tuntui ihan siltä, kun olis agilitya tehnyt. Ohho!

Radalla oli aika paljon mm. takaakiertoja jotka Karma kyllä osaa hyvin. Miulla itsellä taas on taipumus käyttää vastaista kättä liikaa paikoissa, joihin se ei muka kuulu. Oikeasti miun mielestä niissä joissain tietyissä paikoissa siinä on sellaista järjetöntä Maikkimaista logiikkaa, vaikkakin Jaakko osaa aika hyvin aina perustella ja selittää, että se ei koiralle todennäköisesti ole ihan yhtä selkeä juttu. Sitä on jokatapauksessa äärimmäisen hankala kitkeä iteltä poies. Tänäänkin monta kertaa huomasin taas, että se väärä käsi huitoo nenän edessä eikä lopeta vaikka kuin oon kuvitellut että miulla on edes jonkinnäköistä aivotoimintaa.

Karmassa alkaa olemaan yllättävää vauhtia ja irtoamista toisinaan. Ei voi olla aina enää niin varma siitä, että se kääntyy välittömästi paikallaan, kun liikahdan toiseen suuntaan. Pitää siis opetella taas ennakoimaan.

Radan alkupuolella oli viiden hypyn pätkä, jossa tuli poispäinkääntöä takaakierrolla, jaakotuksia ja pakkovalsseja. Olin hetkittäin niin uskomattomassa solmussa aivojen ja liikkumisen osalta, että melkein rupes v***ttamaan. Tein pakkovalssit liian kauas siivekkeistä, ja jos tein ne oikeaan kohtaan käännyin liian aikaisin ja otus hyppäsi kuitenkin väärältä puolelta estettä. Ehkä sadannella kerralla sain koko jutun toimimaan oikein. Yleensä niin hankalan tuntuiset pakkovalssit ja muut kiemurat tuntuikin silloin ihan loogisilta ja mukavilta. Kuulemma miun ongelma onkin se, että mie oon hyvä ohjaaja, joka osaa perusjutut, muttei kauhiasti uskalla ja osaa kokeilla ja nähdä uusia kiemurtelutapoja radalla. Se on kyllä ihan totta. Nykyään ei tule hirveästi muuta tehtyä kuin takaaleikkausia, sylkkäreitä ja poispäinkääntöjä. Valssitkin oon jättänyt melkein kokonaan kun ne ei vaan tunnu hyvältä. Kesällä pitää siis treenailla sekä Karmalle, että miulle tutuiksi nuita muitakin ohjauskuvioita niin, että niitä uskaltaa joskus kisoissakin lähteä kokeilemaan.

Ens vkloppuna onkin Kirkkonummella kilpailut. Neljä lähtöä. Nollia tietenkin tavoitteena, mutta kepit on niin tolkuttoman epävarmat, että toivottavasti selvitään niistä edes virheettä. Jos, niin sit lupaan etten murise ja mörise jostain muista omista mokista.

Treenattiin muutamat kepitkin tänään. Jaakko antoi hyviä vinkkejä niiden treenaamiseen ja palkkaamiseen. Ja koska ennen vkloppua ei keppejä kerkeä varmaan kuntoon saada, sain neuvon kuvitella, että keppejä on 12:n sijaan 14 jottei virhettä tulisi ainakaan siksi, että lähden ennakoimaan jo tulevaa rataa. "Syö niitä sieniä vaikka ennen kisoja niin näät ihan oikeastikin enemmän keppejä!" :D

Treenien jälkeen oli aika perushyvä fiilis. Huolimatta siitä, että Karma puri miuta epähuomiossa sormeen ja jostain ihan käsittämättömän älyttömästä syystä napaan. Napaan! O.O
Nyt raahaudun sen viekkuun nukkumaan. Huomenna pitää päivystää koko päivä meiän valokuvanäyttelyssä Salossa joten miun on näytettävä kai vähän ihmiseltäkin.

Katastrofeja ja märkiä nokkia.

2009-05-03T17:18:00.007+03:00

Aamusta suunnattiin pitkät nokkamme (ja seurana Sarkun tavallisenkokoinen nenä)Tsau:n kilpailuihin. Impinkin piti osallistua, mutta Sarkun harmiksi sillä alkoi juoksu tällä viikolla.
Karman kanssa oli kaksi lähtöä. Ensimmäisellä radalla ei ollut muistaakseni muita kummempia, kuin että keppejä ennen piti tehdä valssi jos halusin juosta kepit oikealta puolelta. Sen päätin kuitenkin tehdä, jotta olis edes jonkinnäköistä nollamahdollisuutta.
Vein sen luultavasti itse kuitenkin väärään väliin ja kepeiltä vitonen. Muuten ei virheitä. Aikakin jäi vähän reilu 12sek alle ihanneajan.
Vähän jäi harmittamaan kontaktit. Puomille Karma ei pysähtynyt ollenkaan ja A:n kontaktille se pysähtyi nätisti, mutta lähti pois ennen lupaa. Teki mieli palauttaa se oikeaan paikkaan, mutta tuumasin, että hyllyjä on jo saatu ihan tarpeeksi.

Kakkosradasta pidin aika paljon rataan tutustuessa. Keppikulma oli helpompi, ja alussa oli mukavan haastava käännös putken jälkeen. Muuten en aavistellut radalla olevan mitään kummempia ongelmia.
Mutta siitähän tuli sitten Katastrofi. Olin väärässä kohtaa vastaanottamassa nokkaa putken jälkeen jolloin se ajautui seuraavan hypyn ohi. Kepeiltä tuli kielto(ja virhe?) ja sitten loppuradalla olikin hirveetä sähellystä. Suorana pitämäni suora ei ollutkaan enää suora jolloin tuli kieltoja ja rimanalituksia ja arrrgggg. A:n kontaktin se teki tälläkertaa tosin oikein ja puomillekin pysähtyi n. 1,5sek ajaksi.

Loppusuoralla en jaksanut katsoa enää koko koiran tekemistäkään, vaan viipotin menemään olettaen sen tulevan perässä. Tulihan se, mutta jotenkin niin hätäisesti että se törmäsi renkaaseen sitä suorittaessaan. En tosin nähnyt tätä, koska mietiskelin jo edellä, että "Mitä se sinne nyt jäi pelleilemään? -.-" ja jatkoin kirmaamista. Vikan esteen ohi luultavasti kirmailin liiaksi, tai jotain siinä tapahtui ja saatiin vielä yksi kielto. Mutta korjasin senkin ja tehtiin sentään rata loppuun. Nautinnollista se ei välttämättä ollut.

Kotia päin ajellessa käytiin katsomassa Tassujen ulkokenttää, ja koska vieressä oli sopivasti joku järvilammikkomikälie päätin viedä Karman uimaan. Heittelin sille lelua veteen, mutta sain itse noutaa sen jos tuli heitettyä liian kauas. Jos neitosen jalat ei yllä pohjaan, iskee sille ahdistus eikä koko kahlailu oo enää yhtään kivaa puuhaa.

"Phuuh. Kyllähän mä tän voin sulle hakea vedestä, mut vähän arveluttaa silti."

Tuin pitkänokkaa, kun koivet ei yltänyt enää pohjaan. Otuksesta ei taida tulla uimaria.

Vetinen pieni orava. Epäilen, että aina kun sitä rupeaa arveluttamaan sen nenä pienenee. Vähän niinku pinokkiolla, mut toisinpäin. Koska tuossa alemassa kuvassa se näyttää ihan yhtä pieneltä ja säälittävältä ko meille tullessaan. Soma kääpiö.

Kaikki kuvat Sarkun ottamia. Kiitti (:

Jaakon treenit osa 2

2009-04-27T21:02:00.003+03:00

Kummallista! Tänään treenien jälkeen oli taas hyvä fiilis. Toivottavasti siitä tulee tapa, sillä tavallisesti sitä ei esiinny näin usein kuin nyt.
Oltiin siis taas Liedossa Jaakon treeneissä. Radalla oli aika paljon takaakiertoja, jotka Karmalle oli suht helppoja. Niitä on kuitenkin treenattu ihan alusta asti paljon.
Rata oli lähestulkoon kummallisen looginen. Toisinaan tuntuu, että Jaakon treeneissä seuraava este on aina se jota vähiten osaisit odottaa. :P
Mitään äärimmäisen hankalaa paikkaa ei ollut vaikka hiomista riitti toki monessa kohtaa. Alussa oli kohta, jossa suoran putken jälkeen Karman piti kääntyä tulosuuntaan ja siitä kepeille. Putkien jälkeen kääntyminen on meille ongelmallista. Se onkin lähes ainuita juttuja agilityssa, jossa Karman kaarrokset venyy kohtuuttoman pitkiksi. Siihen sain tosin äärimmäisen hyvän vinkin. Juuri ennenkuin elukka sujahtaa putkeen mie pysähdyn paikalleni niin, että se ei enää kerkeä ennen putkea jarruttamaan, mutta tietää jo putkessa ollessaan että "Aaa! Nyt Maikki pysähty! Äkkiä äkkiä putken jälkeen takasin kattomaan, että missä se on! :O"
Kaarros pienenikin lähes 70% entisestään.
Kepit tarvitsee edelleen treeniä. Kerran Karma karkasi kolmanneksi viimeisestä välistä putkeen ja sen jälkeen keppejä uusittaessa vauhti loppua kohden hidastui älyttömästi. Jos mie oon vähääkään sen takana se rupeaa jarruttelemaan ja ihmettelemään. Phuuhh..
Ennen miun kauhut, kontaktit, oli tänäänkin niin toimivat, että hymyilytti vaan kun otus pysähtyi aina oikeaan kohtaan miun sijainnista riippumatta.
Loppuradalla oli kolmen putken suora ja rataantutustuessa tuumin, että kerkeän juosta helposti keskimmäiselle niistä ennen Karmaa. Jaakko vähän naureskeli ajatukselle, eikä ihme tietenkään, kun miulta ei ole pitkiin aikoihin kukaan nähnyt oikeaa juoksemista radalla. Eli oli kiva kuulla tuon väitteen todistettuani, että "Osaathan sä ilmeisesti juostakin!" -lause. Jeeee.

Karma livahti ensimmäisen esteen ali kerran. Se korjaantui sillä, että jätin aavistuksen kauemmas esteestä ja pidin jo valmiiksi käden ohjaamassa. Eli ei niin, että yhtäaikaisesti huudan "Täällähyppy!" huidon kädellä ja vaihdan suuntaa. Muutenkin Jaakko tuumasi, että riman alitteluongelma saattaa korjaantua tässä vaiheessa sillä, ettei pahoissa käännöksissä ja muissa lähde Karmalta "karkuun" silloin kun se on vasta menossa esteelle. Ennemmin pitää rintamasuunnan ja katseen siihen, jotta sille tulee varmempi fiilis siitä, että aikaa on hypätä.

Sitten Karma sai vielä kehuja siitä, että se osaa liikkua matolla tosi hyvin. Ja vauhtia on tullut kuulemma lisää sitten viimenäkemän. Jee. Oikeastaan kaikenkaikkiaan miulle ei tullut mistään asiasta huonoa fiilistä. Semmonen tunne, että kun kepit saadaan varmaan kuntoon alkaa niitä nolliakin vihdoin tulla. (:

Vitsi että miulla on kiva koira. <3

(Ai joo. Pakko vielä lisätä jälkikäteen semmoinen huomio, että se Karmalle nykyään niin tyypillisen raivostuttava haukkuminen radalla oli kokonaan poissa. Eli ilmeisesti senkin mielestä mie tein tarpeeksi töitä tarpeeksi selkeästi.)

Keppitreenit

2009-04-23T11:09:00.002+03:00

Keppien treenaaminen on junnannut meillä aika paikallaan pidempään ja sopivasti Lägi järkkäsi Savikon Sepon pitämään keppitreenejä.
Ongelmana tosiaan vasemmalta puolelta ohjatessa se, että Karma jättää kolme viimeistä keppiä tekemättä. Se seuraa liikaa miuta ja palkkaa, jonka olen yleensä heittänyt lopuksi eteenpäin. Yksin treenatessa ei ole voinut lelua jättää keppien päähänkään odottamaan, jottei se sen takia karkaa etukäteen sitä varastelemaan.

Aloitettiin treenaamalla vain viimeistä väliä niin, että palkka tuli Sepolta keppien lopussa. Väli kerrallaan siirryttiin lähemmäs keppien alkua ja ensimmäisellä kerralla saatiinkin Karma jo puolesta välistä keppejä tekemään loppuun asti virheettömästi.
Toiselle kierrokselle päästessämme miuta nauratti koiraihmisten into, sillä kello läheni kymmentä ja valottomalla kentällä ei paljoa mitään enää nähnyt.
Tehtiin pari toistoa vielä puolesta välistä ja lopulta saatiin kerran onnistumaan koko kepit oikein.
Siihen olikin sitten hyvä lopettaa.

Jatkossa pitää palauttaa verkko tai pari keppien loppuun, sillä yksin treenatessa ei muuta keinoa taida oikein olla.

2009-04-20T17:35:00.004+03:00

Ollut taas aika perusviikonloppu. Perjantaina Marju veti meidän ryhmälle taas hyödylliset treenit. Tässä ratapiirustus Marjun blogista varastettuna.
Ensimmäinen hankalampi paikka oli 6-7 esteet. Karman kontaktit keinulla ei ole ollenkaan varmat. Olen ainakin ajatellut haluavani sen pysähtyvän myös keinulle kuten muillekin kontakteille. Se ei ajallisesti kuitenkaan suuri menetys ole jos koiralle antaa heti sen pysähdyttyä jatkaa matkaa.
Karman kääntäminen keinun jälkeiselle hypylle oli kovin vaikeaa. Muutamasti, kun itse vain osasin viitsin ja muistin ohjata oikein se teki sen kuitenkin hyvin. Joten taas on vikaa ohjaajassa vain..
Toinen paha paikka oli putkelle 14 lähetys. Jouduin leikkaamaan 13 hypyn takaa ja vaikka Karma irtosikin putken päähän asti takaaleikkaus käänsi sitä niin paljon, että putken suusta se meni ohi kuitenkin.
Yksinkertaistettiin paljon, otettiin vain putkea jonka suulle lelu odottamaan.
Nopeasti otus oppi ja saatiin loppuenlopuksi onnistumaan kokonaisessa radassakin se. (:

Ajattelin loppuviikosta, että tänä viikonloppuna ei niin paljoa agilitya olekaan. Erehdyin kuitenkin. Onneksi Elina herätteli miun muistiani ja kysäisi, että ollaankos lauantaina Oreniuksen koulutuksessa.
Mielestäni ei oltu, mutta pitihän se tarkistaa ja huomata, että olinhan mie sinnekin taas ilmottautunut. Jotenkin nuo Oreniuksen treenit aina valuu pois miun aivoistani etukäteen.
Muistin kuitenkin lopulta mennä paikalle ja pitkästä aikaa treenien jälkeen oli oikeasti hyvä mieli. Tuntuu, että useampaan vuoteen en ole kuullut kenenkään sanovan, että "Tänään teit hommia täysillä ja se näytti hyvältä!"
Jee. Yleensä Oreniukseltakin olen saanut palautetta, että toimin ainoastaan puolella teholla. Ja tottahan se on. Tosin lauantainakin tuli tuohon lauseeseen lisäys perään, että "...no. Tuskin ihan täysillä teet vieläkään." :P

Treeni oli kivaa pyöritystä ja vääntöä josta tykkäänkin eniten. Keppejä pitää treenata vielä paljon. Edelleen "väärältä" puolelta ohjatessa jää lähes aina pari viimeistä väliä suorittamatta. Se raivostuttaa, mutta eiköhän asia saada kuntoon aika äkkiä.
Olin taas rataan tutustuessa suunnitellut moniin kohtiin takaaleikkauksia ja muita keinoja jolla vältän valssit. Valssien tekeminen ei juuri koskaan tunnu parhaalta vaihtoehdolta, koska Karmalla on niin suuri taipumus juosta rimoista ali joten yritän kai sen takia minimoida miun toiminnat sen tehdessä esteitä. (seliseli)
Nytkin sain tosin muuttaa suunnitelmat ja tehdä niitä valsseja. Se kuulemma näyttää toimivammalta. Pakko kai uskoa, vaikka itsestä se tuntuu hankalammalta ja kömpelömmältä koko homma. Karma kääntyy niin helposti muutenkin, että valssit tuntuu semmoiselta kummalliselta väkisinväännöltä.
Mutta voihan se olla, että se silti näyttää fiksummalta miltä tuntuu. En tiedä, pitäisi nähdä videoita.
Karma taas aika monessa tiukemmassa paikkaa juoksikin rimoista ali, joten laitettiin sitten semmoisia juttuja (aivokatko, mutta siis niiitä harmaita levyjä joita hallin maton altakin löytyy) niin, ettei mahdollisuutta ali menoon ollut.

Sunnuntaina oli vielä Sepon treenit. Ensimmäiset ulkotreenit myös. Pysyttelin tuulen alapuolella, jotta miusta lähtevä vanhan viinan haju ei veisi muilta tajua.
Onneksi olo oli jo suht siedettävä siihen aikaan päivästä, joten treenit menikin ihan hyvin. Radan alussa oli suora jonka jälkeen koira piti kääntää takaisin päin putkeen. Ensimmäisenä koiran silmissä kuitenkin putken väärä pää. (Ai kun on taas selkeetä selitystä) Karma kääntyy onneksi niin vaivattomasti, ettei se kertaakaan meinannut sännätä väärille teille. Nuokin treenit meni oikein kivasti. Etenkin alan olla tyytyväinen puomiin ja sen kontakteihin. Ennen tuo kovin puomikammoinen juoksee nyt itsenäisesti oikeaan kohtaan ja odottaa siellä lähes täysin varmasti. :)

Tän viikon asustankin yksin lohjalla. Tai yksinäistähän täällä ei kerkeä varsinaisesti tulla elukoiden keskellä. Etenkin öisin on lämpöistä ja turvallista, kun molemmat kainalot on täytetty kahdella lempikoiralla ja kaulalla nukkuu Marilyn-kissa. :)

motivaatio katoamaisillaan

2009-04-14T20:28:00.002+03:00

Maanantaikin vietettiin Purinalla kisoissa. Jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut viettää päivä jossain ihan muualla harrastaen vaikkapa ihan mitä tahansa muuta.
Ensimmäinen rata meni kyllä oikeastaan ihan hyvin siihen asti, kunnes olin rataan tutustuessa suunnitellut leikkaavani kepeille takaa. Se ei Karmalla ole ihan varmasti onnistuva ratkaisu ja rataa tehdessä huomasinkin, että kerkeäisin helposti vielä valssata. Kerkesin sitten käydä ajatuksissa itseni kanssa keskustelua. "Valssin kerkee. Eiku takaaleikkaus. Valssi. Takaaleikkaus. Valssi. Ei hitto. Enää ei kerkeä."
Takaaleikkaus sinäänsä sujui, mutta Karma joutui väärälle puolelle keppejä.
Myönnetään, että mieliala laski aikamoisesti jälleen ja loppurata menikin ihan päin helvettiä. Jossain vaiheessa Karmaakin rupesi selkeästi riepomaan miun tekemättömyys ja se puri miuta käteen.
Lopussa jolkotin viimeisen esteen ohi enkä muistaakseni enää edes yrittänyt saada otusta hyppäämään. Joten luovutushylkäys jälleen..

Radan jälkeen en tiennyt kumpi ärsytti enemmän. Oma asenneköyhyys vai virheet. Oletettavasti molemmat, joten päätin vakaasti tehdä seuraavan radan reippaasti loppuun asti.

Karma meni kolmannesta rimasta ali ja miun kääntäessä sitä takaisin ohjasin sen putkeen. Eli hylly. Kiellot ja muut virheet ei ahdista miuta ollenkaan niin paljoa, kuin rimojen ali juokseminen joka on ollut meillä suurehko ongelma aiemmin. Jatkoin kuitenkin rataa mielestäni suht hyvällä asenteella, mutta lopulta menin jo laskuissa sekaisin monestako rimasta se juoksi ali. Kepeillä sain korjata kolmisen kertaa sen takaisin alkuun.

Huono fiilis oli suunnaton, ja mietinkin tässä ilmoitanko otusta hetkeen kilpailuihin ollenkaan, pidänkö totaalitaukoa vai treenaanko ahkerammin meidän ongelmia kuntoon..

hyllyjähyllyjähyllyjä

2009-04-11T21:25:00.006+03:00

Tänään suunnattiin Karman ja äipän kanssa Helsinkiin Purinalle kisoihin. Viimeksimainittu ei tosin kissaansa uskaltanut kilpailuihin ilmottaa. Metsästäköön ne kettuja vaan.

No, ei miulla ja miun ketulla kovin kummoisesti taaskaan mennyt. Ensimmäisenä oli hyppyrata, jossa jo lähdössä sijottauduin väärään kohtaan ja kolmannelta esteeltä tuli kielto. Sehän söi pientä ihmistä hieman. Siitä huolimatta suoriuduin melko loppuun asti enemmiltä virheiltä, kunnes huomasin olevani taas väärässä paikassa. Suunnitelmissa oli takaaleikkaus, mutta siitä se ei enää onnistunut. Joten kielto.
Loppusuoralta jätettiin sitten pari estettä tekemättä. Luovuttaminen ei ehkä ole hyvä asia, mutta epäilen että miun tympääntyneen hitaat ja ärsyyntyneet korjaukset kieltojen tullessa rankaisee Karmaa paljon enemmän kuin se, että juoksen maaliin Karmaa kehumaan.

Seuraavaa rataa odotellessa ajattelin kuvailla muiden ratoja, mutta miun kamera on alkanut "mukatyhjentämään" akkujaan. Eli laittaessa täyden akun kameraan voi sillä kuvata n. 5min, jonka jälkeen väittää, että akku täysin tyhjä. Kuitenkin, kun mokoman irroittaa ja laittaa takaisin paikalleen on palkit taas täynnä.
Akuistakaan en usko sen olevan kiinni, sillä tuo tapahtuu kaikilla akuilla joita olen kokeillut.. -.-
Tästä ärsyyntyneenä jäi siis myös kuvailut puolitiehen.
Tosin valokuvien sijasta saatiin aikaiseksi hienoja suunnitelmia nuorten hyvännäköisten miesten agilityleireistä.

Agilityradalla selviydyttiin hienolla radalla lähes loppuun asti kunnes Karma tulikin niin vauhdilla putkelta, etten osannut edes odottaa moista. Sehän meni sitten pitkälle väärään suuntaan, enkä kerennyt enää linjaa korjaamaan hypylle. Kielto siis.
Sen jälkeen uskalsinkin kokeilla kepeille takaaleikkausta, ja se toimi hyvin! Tosin sitten jäi viimeinen keppiväli suorittamatta. Pinna paloi, en jaksanut korjata keppejä taikka ohjata enää kahta viimeistä estettäkään.
Eli ei nollia. Ei tuloksia.No tuohon jälkimmäiseen rataan oon kuitenkin tyytyväinen, vaikka säälittävä luovutushylkäys tulikin.Joskus kun löydän oikean johdon jolla saan kameran kiinni koneeseen voin pistää videota näytille.

Hyviä juttuja tältä päivältä oli kontaktit, joille Karma pysähtyi tosi kivasti, vaikka kyllä varmistelinkin niitä pysähtymällä itsekin. Kepit ekalla radalla meni hyvin. Putkelle takaaleikkaukset sujui molemmilla radoilla.
Otus myös rähjäsi tänään selkeästi vähemmän muille koirille kuin yleensä. Jee! Ihana Karma! (:

Maanantaina pitää yrittää paremmalla asenteella ja mielellä Purinalle.

Kuvaajana Jukka Pätynen www.koirakuvat.kuvat.fi

2009-04-11T00:40:00.003+03:00

Pitkä vkloppu taas kerran. Ollaan Karman kanssa käytetty se aika tehokkaasti mm. nukkumiseen. Se on kyllä ehdottomasti paras unikaveri. Kämppiksetkin testanneet ja hyväksi todenneet sen joskus. Tosin sitten kun Karman mielestä ihan tarpeeks hyvä asento on löytynyt niin siihen ei kyllä saisi muka ollenkaan koskea. Murinaa ja kärinää kuuluu paljon. Ja vielä kauan senkin jälkeen, kun silmät on taas painuneet kiinni ja kaikki on ihan hyvin. Ja jos ei kuulu murinaa, niin sitten taidetaan molemmat kuorsata.
Tänään tosin lähdettiin elukan kanssa metsään kävelylle. Vähän aina ärsyttää jo valmiiksi, kun sillä on tapana karata omille teilleen ja takaisin on turha huudella ennenkuin neiti on saanut mielestänsä tarpeeksi juoksennella. Mut yllätyin positiivisesti ja se pysyi koko metsälenkin ajan ihan näköpiirissä kannellen miulle kymmeniä käpyjä.

Illemmalla käytiin hallilla treenaamassa keppejä huomisia kisoja ajatellen. Pari kertaa sisäänmeno oli vähän hukassa, ja edelleen "väärältä"puolelta ohjattaessa jää helposti pari viimeistä väliä tekemättä.
Vahvistelin kontakteja ja yksittäistä hyppyä. Kerran livahti riman ali, mutta naksun voimalla sain sen ainakin tältä päivältä loppumaan.

Hanna heitti meille kuvahaasteen.
1. Avaa kolmas kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse kolmas kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin

Tuo on kuvattu tänä keväänä Itävallassa lautailureissulta. Matkakuumehan tässä taas iskee, mutta ilmeisesti mm. Karman takia jättäydyn Suomeen ainakin kesäksi.

Kuvahaaste on niin paljolti nyt pyörinyt kaikkien blogeissa, että jokainen tätä lukeva joka ei tuota vielä ole tehnyt, tehköön. (:

Aijoo, tän päivän päätteeksi äippä tutkiskeli Kleoon muotoutuneita rastoja, joten päätin ottaa keittiösakset käteen ja suorittaa aina niin lopputulokseltaan viehkon kotiparturoinnin sille.
Nyt muori näyttää taas siltä, kun joku olisi ajellut pari päivää sen yli ruohonleikkurin kanssa. Mut ei se varsinaisesti hyvältä ennenkään näyttänyt. :P

Pitääpi vissiin harkita nukkumista. Aamulla suunta Helsinkiin kilpailuihin kiroamaan.

Jaakon treenit osa yksi

2009-04-06T19:04:00.002+03:00

Phuh.
Käytiinpä Karman kanssa siis taas hengailemassa.
Tai siis Karma oli oikein toimiva edelleen, ja mie hengailin ja jumitin edelleen.
Raivostuttaa ihan ********sti, kun rataa tehdessä sitä tietää itsekin, että muistuttaa lattiaan liimattua lahnaa, muttei silti tee asialle mitään.
Arghhhhhhh!
Tekis mieli vähän hakata päätä seinään, muttei siitä välttämättä apua olisi.

Doh, mutta joo tosiaan Karma toimi ihan kivasti. Pitäisi nyt muistaa erottaa sitä vähän miusta. Vaikka käyttäisi targettia jossain suoran päässä, se silti katsoo kokoajan miuta. Sitten mennään rimojen ali tai läpi tms.

Ei tästä merkinnästäkään ny tuu mitään, kun ärsyttää niin paljon.
Ens vkloppuna onkin taas ainoastaan agilitya. Perjantaina treenit, lauantaina Helsingissä sekä agility- ,että hyppyrata, sunnuntaina bassettien agilitypäivä ja maanantaina taas Helsingissä sekä agility-, että hyppyrata.
Eli yhtään rataa ko en mokaa, niin noustaan kakkosiin! Jee.
Haha, tän päivän jälkeen ykkösistä nouseminen tuntuu taas vuosikausien projektilta... -.-

Kettu kuittaa.

Kirkkonummen kilpailut

2009-03-29T18:35:00.002+03:00

Viikonloput menee nykyään melkeinpä pelkästään agilityn merkeissä. Se on tosin ihan kivaa, vaikkakin tämän päivän tulossaldo ei suoranaisesti miellytä.
Tänään oli siis kaksi rataa Kirkkonummella. Ensimmäisellä pätkällä sai juosta aika reippaasti jotta kerkesi oikeisiin paikkoihin. Rataan tutustuessa epäilin, että en kerkeä yhden putken jälkeen Karman edelle millään, sillä putki oli suht suora ja siinä vaiheessa koiralla vauhti olisi jo melkoinen.
Sen sijaan epäilin, että pian sen jälkeen olevan mutkaputken jälkeen kerkeän vaihtamaan puolta oikein helposti.

Toisin kävi kuitenkin. Ekalle putkelle kerkesin yllättävän vaivattomasti. Menin itekin vähän hämilleen hetkeksi, kun oli niin reippaasti aikaa vielä odotella Karmaa putkelta.
Toisen putken jälkeen astuinkin sitten melkein Karman päälle ja ajoin sen luultavasti samalla väärään väliin kepeillä.
Noh, korjasin asian suht laiskahkosti ja lopuksi vielä aloin ilmeisesti itse kääntymään liian aikaisin kepeiltä, jolloin viimeinenkin väli piti uusia. Pohdiskelin tosin jonkun aikaa, että korjatako se vika väli vai ei. Ei millään olisi enää huvittanut, mutta korjasinpa kuitenkin.
Sitten tipahti vielä rimakin.

No, rengas meni ainakin ihan hyvin...

Kakkosradalla pelkäsin lähinnä rimojen tiputtelua. Muutamissa paikoissa oli hypyiltä niin tiukat käännökset, että oletin Karman joko vilahtavan ali tai roiskasevan riman jonnekin helevettiin.
Mutta eeeei. Kepeille asti ok. Näytin sisäänmenon tarkemmin kuin ensimmäisellä radalla ja kerkesin jo mielessäni tuulettamaan, kun se meni oikein.
Mutta otus tuli niin vauhdilla, että vaikka eka väli menikin oikein niin sen jälkeen kepeistä ei sitten ollut paljoa tietoakaan.
Tästä ärsyyntyneenä loppurata oli aika tehotonta työskentelyä. Enempiä virheitä ei tullut, mutta kaarrokset meni pitkiksi, kun en jaksanut enää niihin oikeastaan keskittyä.

Molemmat radat siis alle ihanneajan, ekalta radalta 20pistettä. Tokalta viisi. Loppuenlopuksi olen joihinkin paikkoihin tosi tyytyväinen, mutta päällisin puolin.. no, jos olisin kirjoittanut tämän heti kilpailujen jälkeen sisältyisi teksiin paljon enemmän kirosanoja ja itsevihaa. :P

Liian taipuisa koira :o

2009-03-28T22:36:00.004+02:00

Tänään oltiin taas Oreniuksen koulutuksessa. Juhan sijaan tosin treenejä veti Anna.
Kauhistuin jo heti alussa, että nyt pitää ruveta kirjoittamaan testamenttiä. Jos viimeksi oli ihan totaalisen uupunut, niin nyt rata oli muutamia kohtia lukuunottamatta suht suoraviivainen ja sai juosta ihan tosissaan.

Meillä oli suht isoja ongelmia useimmissa käännöksissä. Ei tokikaan sen takia, ettei Karma olisi kääntynyt. Se kääntyi liiankin hyvin.
Yhdessäkin kohtaa, kun olin tekemässä sylkkäriä käänsin Karman esteelle ja se kääntyikin oikein nätisti. Katsoin, että ok nyt se on jo hyppäämässä, voin siis jatkaa itse matkaa. Mutta vaikka otuksella oli jo etutassut riman ylitse, se kiskaisi ne äkkiä takaisin ja kääntyi mahd nopeasti miun kanssa samaan suuntaan.. Phuh.
Eli jos muilla koirilla mie on saanut kuulla paljon käskyä "Ennakoi! Käänny ja lähde liikkeelle jo kun koira aikoo hypätä. Sen hypätessä sie oot jo myöhässä!", niin Karman kanssa miun oli nytkin paikoitellen odotettava, että koko koira on reilusti jo esteeltä pois, koska se kääntyy ihan välittömästi. Phuuh.

Irtoamista pitäisi treenata paljon. Olin paikoitellen laiska enkä vienyt Karmaa ihan tarpeeksi pitkälle ja taas se jo ihmetteli, että mennäkö vaiko eikö mennä. Yleensä se valitsi toki jälkimmäisen vaihtoehdon, koska niin pääsee paaaaljon nopeammin takasin miun luokse.
Karma jaksoi kyllä taas tosi hyvin treenit. Oma fysiikka meinasi vain paikoitellen pettää...

Huomenna aamulla aikainen lähtö Kirkkonummelle kisoihin, joten kai se pitää kohta raahautua nukkumaan pitkänokan viereen. Enpä jaksanut/kerennyt tietenkään enää treenien jälkeen ottaa rengasta Karman kanssa. Toivottavasti sillä ei tule huomenna virheitä.

Jee!

2009-03-22T20:46:00.004+02:00

Just tultiin Hyvinkäältä kilpailuista kotiin. Rata oli suht helppo ts. sopiva. Epäilin ainoastaan, että putkelta saattaa tulla kielto, kun sille piti leikata takaa ja se on Karman kanssa ollut vähän vaikeaa taas välillä.
Muttamutta. Kuudentena esteenä oli rengas ja pitkänokka loikkasi sivusta. Siinä kaikki virheet! :O
Tosin vähän miuta melkeen nauratti, kun A:n jälkeen Karma selvästi bongasi kepit kauempaa ja meinas sinne sännätä. Ei se koskaan ennen sellaista. Alkaa selkeesti agilityssa tulla sillekin vähän varmuutta. Sain sen kuitenkin sieltä helposti takaisin oikeille reiteille ja koko loppurata taas kivasti. Etenkin kepit oli hienot. Taisin jopa ihan juosta siinä vieressä :P ja se haki tosi nätisti oikein sisään.
Radalla oli myös kaikki kontaktit eikä se puomiakaan pelännyt enää yhtään niin paljon. Tosin vähän harmittaa, että kun Karma on mennyt puomin kontakteissa vähän takapakkia eikä se enää muka tiedä että mihin kohtaan sitä pitäisi pysähtyä, niin en jaksanut edes pakottaa sitä pysähtymään. Kattelin vain, että kaikki tassut on kontaktilla ja jatkoin matkaa. Phuh. Ihmekös siis, jos tuo puomin kontakti on täst edeskin vähän kysymysmerkki otukselle.
A:n kontaktille se pysähtyi just niinku pitikin ja keinulle vilisti suht reippaasti. Jeee.
Sitäpaitsi meillä on ny hyvä putki päällä. Neljä kisaa käyty, ja tulokset on olleet Hylly, 15, 10 ja tänään 5.
Eli ens vkloppuna Kirkkonummelta tulee siis ekalta radalta nolla ja tokalta voittonolla. Niinhän sen ny on oltava.

Lukematon määrä ihmisiä tuli kysymään, että "Onko tuo pentu?" "Mistä noin pieniä saa ostettua?" "Voisko se tulla meille asumaan?"
:)

Muttajep. Kaikenkaikkiaan hyvä fiilis. Toki vähän ärsyttääkin se rengas, sillä ilman sitä virhettä ja ääärimmäisen hidasta ja tympääntynyttä korjausta meille olisi ilmeisesti tullut nopein aikakin.
Mutta hyvähän se on jossitella.

Treenit ja luita

2009-03-16T10:32:00.002+02:00

Unirytmi on ollut miulle koko viikonlopun suht tuntematon käsite. Perjantaina pääsin nukkumaan aamukuudelta lauantain puolella. Olin illalla miettinyt, että voisin lähteä hallille aamulla treenaamaan, mutta siellä näyttikin olevan Oreniuksen koulutus koko päivän joten halli oli varattu.
Heräsin kuitenkin yhdentoista aikaan siihen, ko iskä tuli ilmoittamaan, että "Sun pitäis olla kuulemma jossain treeneissä!"
Olin hetken tosin varma, että se on taas ymmärtänyt jostain miun lauseesta puolet ja elää ihan väärässä käsityksessä. Mutta eei. Treeneissähän miun piti olla. En vain muistanut että mie olisin sinne ilmottautunut.
Kiirehän siinä tuli.

Doh. Rata oli suht mukava, ilman mitään sen kummempia kummallisuuksia. Eniten sainkin taas palautetta -yllätys yllätys- miun asenteesta ja nopeudesta. Tein kuulemma töitä ehkä noin puolella teholla.
Pikkuhiljaa alan tosin epäillä, että joskos olenkin jotenkin harvinaislaatuinen laji ja miun tekeminen vain näyttää suht tehottomalta. Hikoilin nimittäin kuin lämpölamppujen alla punnertava pieni porsas enkä löytänyt itsestäni yhtään enempää tehoa radan tekemiseen.

Tai sitten en vaan osaa. :P

Suurin osa miun treeniajasta käytettiin siihen, että koitin keretä suoralla juoksemaan tarpeeksi Karman edelle tekemään valssin. Muutamat yritykset olivat aika toivottomia, mutta kun Karma oli juossut jo puoli tuntia alkoi sen askel painaa niin paljon, että pari viimeistä kertaa sujui jo ihan hyvin :P
Vähän jäikin jälkikäteen häiritsemään, että tulikos sitä treenattua liikaa. Vaikka kyllähän tuo toimi lopussakin. Ei tosin enää niin suurella innolla kuin sen kuuluisi.
Mutta äärimmäisen positiivista on se, että koko treeneissä Karma juoksi ainoastaan yhden riman ali! Ja sekin oli ihan oma moka. Jeeeeee!

Aijjoo. Sitten käytin pitkänokan lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Kuulemma täydelliset pikkuiset lonkat, eikä kyynärissäkään vikaa. Eli kennelliitolta odotellaan A/A 0/0 papereita. :) Muuten eläinlääkäri hieman ihmetteli, ja näytti miulle miten Karman enmuistamikäjalkaluu on ihan kaaaaauhean ohut ja säälittävä.
Mut se sopii Karmalle, kun ohut ja säälittävä se on itekki.

Karmulan tassuista

2009-03-06T23:09:00.009+02:00

Moi!
Epäilen, et toi Maikki puhuu tapansa mukaan pelkkää roskaa joten päätin ny tulla ite kertomaan, että mitä mulle kuuluu.
Tänään en oo tehny muuta ku nukkunu ja syöny ja nukkunu. Siis ensteks päivällä. Mut sit kävin agilitys ja mulla oli taas tosi kivaa. Välillä otti kyl niin päähän, ku ei toi Maikki tajuu juosta ja se tulee ihan suoraan eteen seisomaan, kun mun pitäis hypätä! Eikä se tajuu, vaik kuin haukun mun erikoiskäskyhaukkua, joka on niin kimee, et sellaseen lopputulokseen ei pääse ku vuosien treenillä. Paitsi mä, koska oon luonnonlahjakkuus.
Ja sit kun kerran hyppäsin esteen yli ni siinä se peikko taas seiso! Ihan suoraan edessä. En mä kerenny ilmassa enää kääntyä ja mulla sattu olemaan suu auki. Ja sit ku pistin sen kiinni ni sinne jäiki jotain väliin. Ja nyt ne väittää et olisin muka purru tota hihaan. Mut siis täh. Jos mä ny johonki tahallani muka puren ni taskuun sit ku siel on nakkeiki.

Aijjoo. Sit ollaan käyty Impin, Surkun ja Taron kanssa jäällä juoksentelemassa muutaman kerran. Siel on ollu tosi kivaa, paitsi et viimeks mua ärsytti ihan suunnattomasti ku Impi juoksi niin kovaa ja niin kaukana. Mut kävin sit vetään sitä turpaan! Se on kyl vaan aika hyvä tappeleen kans, joten en kerenny kouluttaan sitä loppuun, ennenku Maikki jo tuli ja rupes kiljumaan ja repimään meit irti.
Sit Impi hyökkäs viel inhottavasti takaa päin kimppuun, ku mä olin jo peikon kainalossa joten mä kostin sit viel pari kertaa sen jälkeen uudestaan. Sit sen jälkeen noi tylsimykset suuttu ihan kauheesti ja me ei saatu enää juosta yhtä aikaa vapaana. Tosi epäreiluu. Kyl Taroki tietty juoksee, mut se on niin pieni, et ei sen kans voi tapella ku ei se osaa.

Mut musta on tullu aika hyvännäkönen. Maikki kyl väittää, et yleensä näytän vaan typerältä, mut se on varmaan vaan kade, kuu ei se osaa ite ees juosta.

-Karma

Liedon raportti

2009-02-28T12:57:00.002+02:00

Dodi. Kisat ohi. Luojan kiitos, koska varpaani olisivat kohta joutuneet jo kuolioon siitä kylmyydestä.
Paikoitellen oon tyytyväinen ratoihin, mutta pääasiassa en. Ensimmäiseltä radalta tuli 15pisteen edestä virheitä. Ensin tuli keppien sisäänmenolta yksi, kun otus ei kerennyt kasata itseään ekaan väliin. Tosin luultavasti olisin voinut infota vähän aiemmin sille, että mihin sitä on tarkoitus mennä.
Seuraavaksi meinasin sitten juosta Karman yli (tai itseasiassa liiskasinkin sen tassua vähän, mut ei se tainnut edes huomata), kun se menikin hypyn ohi. Eli kielto.
Jaa sitten tais tipahtaa rima jostain. Siihenkin varmasti löytyy joku miusta johtuva syy, mutta riman tippuminen ei oikeastaan edes harmita kauheasti. Kuitenkin isona ongelmana on ollut se, että juoksee rimojen ali. Ja sitä se ei tehnyt tänään ollenkaan. Jee! :) Joo ja sitten tietenkin tuli yliaikaa, kun piti nuita paikkoja korjailla.
Kaipa siinä radassa jotain hyvääkin oli. Takaaleikkaukset sujui kivasti, pysähtyi kontaktille suht varmasti ja ja siinä se sitten varmaan olikin. Aijjoo, ja puomille ei tullut kieltoa. Se oli tavalliseen tapaan hurrrjan rohkea ja mykistävää ihailua herättävä möyriessään tassut täristen ja silmät epäluulosta suurina puomia ylöspäin.

Tokaan rataan tutustuessa arvelin virheitä kertyvän ainakin puomilla, koska nyt sitä ennen oli radalla keinu. Yleensä juuri silloin puomi on Karman mielestä kauheimmillaan. Rengasta pohdiskelin myös, se kun ei kovin varma edelleenkään ole.
Muutamat muutkin paikat näyttivät arveluttavilta, mutta eihän nuista peloista mitkään toteutuneet.
Sensijaan ohjasin pitkänokkan äärimmäisen huonosti yhdelle hypylle, kuvitellen vielä siitä leikkaavani takaa. Siis kielto. Ja sitten kepeiltä se poistui yhtä väliä liian aikaisin. Eli 10! Paitsi, että tulos oli kyllä enemmän, kun tuli taas hääräiltyä ja kulutettua aikaa.
Jaakolta sain radan jälkeen vähän vinkkiä, että voisin ruveta juoksemaan ja lopettaa sunnuntaikävelyt agilityradalla. Ihan kuin olisin kuullut tämän ennenkin ja monelta suunnalta. Koskakohan sitä oikeasti tekisi asian eteen jotain?
Muuten se näytti kuulemma ihan hyvältä. Pitiköhän se kuitenkin silmiä siis kiinni aina välillä? o.O

Pitääpi tässä ny sitten katella, että mihin seuraavaksi ilmottautuu. Ja treenata sitä ennen mein ongelmat kadoksiin.

Puomikammoa ja muuta

2009-02-27T21:33:00.003+02:00

Meinasin, etten tänään jaksa treeneihin ollenkaan, ko huomenna pitäis Lietoon suunnistaa kilpailuihin aamulla. Tuntui typerältä ajatukselta ajella Salo Lohja Salo väli vielä illalla, mutta tylsyys iski yksin Muurlassa joten löysin itseni kuitenkin Virkkalasta hallilta.

Tarja piti treenit joiden aiheena oli lähinnä sylkkärit ja poispäinkäännöt. Pitkänokalle nuita oon opettanut aikamoisella hartaudella, joten ilokseni huomasin, että sehän toimi radalla just niinkuin pitää. Kauhean hyvä mieli tuli. :)
Keppikulmakin oli hankala ja vaikka me keppien treenaaminen ollaankin jätetty taas vähän vähemmälle se osasi hakea sisäänmenon oikein kunhan jaksoin muistaa antaa sille tilaa. Kerran otus meni riman ali ja muutamasti tiputti. Nuokin tosin kohdissa, joissa itse tein jotain kummallista.

Huomista ajatellen jäi siis kauhean hyvä fiilis pitkästä aikaa. Paitsi, että
nyt meidän suurin ongelma on puomi. Ylösmenoa Karma varoo ihan hirveästi ilmeisesti kuvitellen sen olevan keinu. Muutaman kerran se meni jopa kokonaan ohi puomista, joten vähän hirvittää, että tuleeko siitäkin ny sitten huomenna kieltoja. -.-
Pitää ottaa tässä puomin ja keinun treenaamisen tehokuuri piakkoin.

Niin, ja sitten pitää varmaan alkaa treenaamaan ihan suoria selkeitä "helppoja" ratoja. Meillä on nuo käännökset ja kiemurat ja kaikenmaailman sykeröt niin hanskassa, että ollaan unohdettu kokonaan miten liikutaan suoraan eteenpäin. Siksi nuo ykkösluokan kisat vähän aina epäilyttääkin. Pitää siis pian päästä nousemaan luokissa ylöspäin.

Hyödytöntä hiiviskelyä

2009-02-16T19:52:00.002+02:00

Lauantaina oltiin hallilla Sepon pitämissä treeneissä. Paikoitellen meni ihan hyvinkin, mutta pääasiassa teki mieli pomppia tasajalkaa ja repiä hiuksia päästä.
Se tosin olisi mahdollisesti jopa auttanut asiaa sillä yleisesti ottaen suurin ongelma rataa tehdessä on miun asenteeni. Puuttuu terävyyttä ja luultavasti koko homma näyttääkin vierestä katsottuna siltä, että yritän vain hiiviskellä kauniisti paikasta toiseen ja hieman viittoa satunnaisiin suuntiin.
Todennäköisesti lopputulos ei edes näytä kauniilta, vaan melko turhalta. :P

Joten vaikka Karma edelleen juoksee rimojen ali eikä osaa itsenäisesti lukea vielä rataa, taidan yrittää saada edes itseni jatkossa toimimaan treeneissä ja kilpailuissa oikein.

Sain kuitenkin jostain intoa ja ilmottauduin Tsau:n loppukuun kilpailuihin. Peräti kahdelle radalle. Pitää käydä pitkänokan kanssa kehityskeskusteluja ennen sitä.

Huonoa Karmaa

2009-01-27T15:36:00.004+02:00

On ollut hetken treenitauko, koska olin Itävallassa lautailemassa ja taistoturrikoimassa veljen kanssa.
Kotiin Muurlaan palatessa odotti paljon ihania yllätyksiä. Sen lisäksi, että olin reissussa rikkonut jälleen kännykkäni ja saanut kotiinpaluu masennuksen havaitsin, että joku koirista oli syönyt poissaollessani tietokoneen virtajohdon poikki. Kävin kyselemässä, että paljonko uusi maksaisi ja sain hinta-arvioksi hieman yli 100e. Kännykän korjaaminen taas olisi maksanut 55e.
Kännykän korjaamista en edes harkinnut, tuskin se uutenakaan paljoa enempää maksoi. Sitäpaitsi tuurini kännyköiden suhteen on ollut niin tavattoman huono, että se olisi varmaan heti korjauksen jälkeen tippunut tahmatassuistani lattialle ja hajonnut tuhannen p****n päreiksi. Onneksi sain myöhemmin myös selville, että virtajohdon korjaaminenkin onnistuu suht vaivattomasti hintaan 10e. Jee! (:
Tokihan sain myös päivällä ison kasan rästitehtäviä koulusta ja kun lopulta huomasin, että myös ulkoinen kovalevyni on jossain vaiheessa elämää mennyt rikki en enää tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Piti myös käydä Karman kanssa hallilla treenaamassa, mutta päivän vastoinkäymisten jälkeen kykenin vain ottamaan otuksen (Otuksen, joka muuten oli jälleen kiskonut verhot lattialle ja syönyt päiväpeittoni) kainalooni peiton alle ja toivomaan, että meteoriitti syöksyisi ikkunasta sänkyyni, jotta päivän loppuhuipennus olisi edes tarpeeksi traaginen.

Sateen jälkeen paistelee aurinko, joten tänään jaksoinkin sitten ottaa pitkänokan autoon ja suunnistaa hallille treenaamaan. Sitä ennen tosin sain kuulla terveydenhoitajalta, että olen alkoholisti ja kaikella tapaa muutenkin suhteellisen epäonnistunut kappale. Tuntui, että olen kuullut tuon lauseen viime aikoina aiemminkin.
Hallilla kuitenkin jaksoi taas piristyä ja sinne oli ilmestynyt verkkokepitkin. Nyt en voi siis enää väittää, että meidän kepit on siksi niin huonolla mallilla, että en ole saanut treenattua niitä loppuun asti verkoilla niinkuin olen suunnitellut.

Olen kouluttanut tuosta aika toispuoleisen kaverin. Sen huomaa etenkin kepeillä tosiaan, mutta myös A:lla. O.o Kun olen esteen oikealla puolella voin juosta lujaa koiruuden ohi ja se pysähtyy kontaktille silti suhteellisen varmasti. Toiselta puolelta ohjatessa se jää jo A:n harjalle ihmettelemään, että "Tähänkö mun piti pysähtyä? Tähän? Tähän? Tähän?"

Ehkä se siitä. Tänään ei ainakaan alittanut yhtään rimoja, kun tein sen kanssa pari eteenmeno treeniä suoralla.

Eka kerta

2009-01-11T23:22:00.006+02:00

Tänään aloitettiin Karman kanssa kilpaileminen Riihimäen kisoissa loistavan taidokkaasti, nopeasti, sulavan kauniisti ja kaikkien kadehtimalla tavalla. Siis molemmilta radoilta hylkäys ja itselläni pelko, että oksennan radalle. Liimasinkin siis nenääni post-it lapun, jossa muistutus siitä, ettei kipeänä kannata yrittää juoksemista. Etenkään pakkasella.

Hyllyjä voisi toki selittää sillä, että olin kipeä, kenkäni oli huonosti jalassa, onnensukka puuttui ja hallin ulkopuolella joku lisäsi puuteria ja peilin kautta rähmäisiin silmiini heijastuva aurinko sai minut säännöllisesti sokeaksi.
Ensimmäinen hylkäys alkoi enteilemään itsestään siinä vaiheessa, kun oletin liiaksi otuksen irtoavan putkeen. Se kääntyi kuitenkin takaisin, ja jouduin työntämään tuon jo siinä vaiheessa raivostuttavasti haukkuvan pitkänokan takaisin putken uumeniin.
En ole kuitenkaan kovin hyvä oppimaan virheistä, joten heti seuraavalla esteellä tuli uusi kielto. Naurettavaa, koska en olisi kuvitellut että nuo esteet olisivat tuottaneet ongelmia ollenkaan.
Suurin osa koirista hylättiin kuitenkin samassa kohtaa, jossa Karmankin lopullinen tuomio astui voimaan. Suunta oli puomille, mutta putki puomin alla pakotti ohjaajan ottamaan niin suuren sivuetäisyyden, ettei moni koira kestänyt sitä.
En jaksanut kauaa siinä puuhastella, joten ohitin puomin ja jatkoin matkaa ärsyyntyneenä. Sitten karma menikin oikein somasti kepeille asti, joskin jostain se taisi livahtaa taas riman ali. Piru.
Kepit yllättäen kusi kintuille, joten matka jatkui niiden ohitse maaliin. Wohooo!

Possulle nakkia ja valmistautumaan seuraavaan lähtöön. Rata tuntui tutustumisessa kivalta perusradalta, eikä miuta arveluttanut muut kuin kepit. Nekin tosin oli lämmittelyesteinä radan ulkopuolella ja tauolla ne menivätkin suhteellisen mallikkaasti.
Radan alkupätkä meni ihan ok siihen asti kunnes pitkänokka juoksi riman ali ja kerkesi juosta seuraavalle esteelle, eli puomille. Siis hylkäys.
Ärtymykseni nousi, joten loppurata ei ollut oletettavasti kummoinen. Paitsi että jos nyt oikein muistan niin ei sieltä mahdollisesti tullut enää kamalasti virheitä muualta kuin kepeiltä ja luultavasti vielä yksi riman alitus.

No, ekalta kerralta on kuitenkin aina liian suuret odotukset. Onneksi meillä on agilityn peruspohja edes ihan hyvällä mallilla ja siihen on kiva ja suhteellisen helppo rakentaa toimivaa pakettia. Vähän on piirustukset välillä väärinpäin ja ristimitta ei täsmää, mutta eiköhän se siitä. (:
Kettu kuittaa.